Suomen Hippoksen tulevaisuustyöryhmän
esitykset olivat kesällä pitkään esillä avointa kommentointia
toivoen. Esitykset sisälsivät paljon hyviä ja kauniita ajatuksia,
sekä myös ehdotuksia toimenpiteiksi. Niiden takana oli paljon työtä
ja asiantuntemusta. Taloustyöryhmän esitys kommentoitavien
ehdotuksien joukosta puuttui julkaistun jutun mukaan siitä syystä,
että taloustyöryhmä
työstää eri skenaarioita edelleen paremman luotettavuuden
saamiseksi, minkä vuoksi ryhmän esitys ei ole vielä mukana
lausuntokierroksella. Ensireaktiona esityksen puuttuminen lähes
raivostutti, koska ilman taloudellista viitekehystä kaikella muulla
pohdinnalla on korkeintaan akateeminen arvo. Oikeastaan on hyvä,
että taloustyöryhmän ulostulo on viipynyt. Viimeistään nyt
Veikkauksen toimintaa koskeva julkinen keskustelu on saanut niin
suuren huomion, että mitään hevosalaa koskevaa
tulevaisuusskenaariota ei voi suunnitella uskottavasti minkäänlaisen
ravitalouden kasvun varaan. Yksinoikeusjärjestelmän oikeutuksen
pohjana oleva vastuullisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet –
pakotetut, tai omatoimiset eivät edunsaajien tuottoa tule
kasvattamaan.
Pelikoneita pois marketeista
vaativa kansalaisaloite on kerännyt jo yli 23.000 nimeä, joten se
tullee etenemään eduskunnan käsittelyyn. Seuraako siitä jotakin?
Tuskin, sillä peliongelmaisia auttaa paljon paremmin jo tehdyllä
päätöksellä tapahtuva tunnistaminen, joka estää yli itse
asetettujen pelirajojen tapahtuvaa pelaamista. Pelkästään tämän
suora vaikutus hevosalan tulonmuodostukseen on yli 10%. Palkintojen
laskuna paljon enemmän, ellei alan kiinteitä kustannuksia ja
tapahtuman järjestämisen kulurakennetta muuteta. Taloustyöryhmällä
on edessä tärkeä syksy.
Seuraava tulevaisuuden
hevostaloutta ravisteleva muutos on lähes väistämätön
lisenssimarkkinaan siirtyminen. Nykyisessä hallitusohjelmassa on
kuitenkin selkeä kirjaus yksinoikeusjärjestelmän turvaamisesta,
joten tältä osin lähitulevaisuus on suojattu. Voisiko
lisenssimarkkina tuoda ratkaisun hevosalan tulevaisuuden haasteisiin?
Kyllä voi, mutta tuurista ja toimista riippuen huonon, tai oikein
huonon. Suomen ravipelien lisenssimarkkinassa on ostajan -ei myyjän
markkinat. Ravipelien järjestämislisenssin hinnanmäärityksen
tavoitetaso voisi olla se summa, jonka Veikkaus MMM – kertymään
tulouttaa. Lisenssimarkkinassa toimitaan kuitenkin markkinatalouden
pelisäännöillä, joissa maksetaan tuotteen arvon, eikä myyjän
rahantarpeen mukaan. Ravipelien poolikoot ovat pieniä ja niiden
kehitys on negatiivista. Lisäksi ravipelien tuotto vaatii muita
kohteita merkittävämpiä panostuksia niiden saavuttamiseen. Tämä
ongelma oli sivulauseissa esillä St Michelin yhteydessä
järjestetyssä ravifoorumissa. Ravit on ainoa pelikohteena toimiva
urheilu, joka saa lähes kaiken tuottonsa peleistä. Tämä asettaa
puhtaassa markkinataloudessa tehtävässä peliliiketoiminnassa ravit
huonoon asemaan, sillä pelikohteen hinta on liian kova.
Lisenssimarkkinassa ainoat
mahdolliset ostajat ovat Veikkaus, tai ATG, joista kumpikaan tuskin
ovat siinä tilanteessa valmiita maksamaan enempää, kuin
pelikohteiden arvo on. Kansainvälisiä peliyhtiöitä ei kiinnosta
Suomen ravipelit. Heitä kiinnostaa erittäin paljon suomalaisia
hevospelejä pelaavat asiakkaat, jotka ovat tutkimuksien ja omien
havaintojen pohjalta paljon kuluttavia ja erittäin lojaaleja. Heillä
on kansainvälisille vedonlyöntiyhtiöille suuri arvo, mutta he
eivät ole hevosalan myyntituote.
Supistuvan taloudellisen
kehityksen näkymä tulevaisuutta suunniteltaessa ei ole helpoin
lähtötilanne. Tämä on kuitenkin se tilanne, jossa oikeiden
ratkaisujen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Sopiva nousukausi voi
korjata pienet valmisteluvirheet. Minun mielestäni nykytilanteessa
on paljon samaa, kuin 90-luvun alussa, jossa palkintoja oli
kasvatettu velkarahalla. Velka ei ole nyt pankista, vaan siitä, että
MMM kertymään tulee nyt rahaa ansaittua enemmän. Tämän varaan ei
voi tulevaisuutta rakentaa.
