Tulevaisuus ei pelitä, se pelottaa

Suomen Hippoksen tulevaisuustyöryhmän esitykset olivat kesällä pitkään esillä avointa kommentointia toivoen. Esitykset sisälsivät paljon hyviä ja kauniita ajatuksia, sekä myös ehdotuksia toimenpiteiksi. Niiden takana oli paljon työtä ja asiantuntemusta. Taloustyöryhmän esitys kommentoitavien ehdotuksien joukosta puuttui julkaistun jutun mukaan siitä syystä, että taloustyöryhmä työstää eri skenaarioita edelleen paremman luotettavuuden saamiseksi, minkä vuoksi ryhmän esitys ei ole vielä mukana lausuntokierroksella. Ensireaktiona esityksen puuttuminen lähes raivostutti, koska ilman taloudellista viitekehystä kaikella muulla pohdinnalla on korkeintaan akateeminen arvo. Oikeastaan on hyvä, että taloustyöryhmän ulostulo on viipynyt. Viimeistään nyt Veikkauksen toimintaa koskeva julkinen keskustelu on saanut niin suuren huomion, että mitään hevosalaa koskevaa tulevaisuusskenaariota ei voi suunnitella uskottavasti minkäänlaisen ravitalouden kasvun varaan. Yksinoikeusjärjestelmän oikeutuksen pohjana oleva vastuullisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet – pakotetut, tai omatoimiset eivät edunsaajien tuottoa tule kasvattamaan.

Pelikoneita pois marketeista vaativa kansalaisaloite on kerännyt jo yli 23.000 nimeä, joten se tullee etenemään eduskunnan käsittelyyn. Seuraako siitä jotakin? Tuskin, sillä peliongelmaisia auttaa paljon paremmin jo tehdyllä päätöksellä tapahtuva tunnistaminen, joka estää yli itse asetettujen pelirajojen tapahtuvaa pelaamista. Pelkästään tämän suora vaikutus hevosalan tulonmuodostukseen on yli 10%. Palkintojen laskuna paljon enemmän, ellei alan kiinteitä kustannuksia ja tapahtuman järjestämisen kulurakennetta muuteta. Taloustyöryhmällä on edessä tärkeä syksy.

Seuraava tulevaisuuden hevostaloutta ravisteleva muutos on lähes väistämätön lisenssimarkkinaan siirtyminen. Nykyisessä hallitusohjelmassa on kuitenkin selkeä kirjaus yksinoikeusjärjestelmän turvaamisesta, joten tältä osin lähitulevaisuus on suojattu. Voisiko lisenssimarkkina tuoda ratkaisun hevosalan tulevaisuuden haasteisiin? Kyllä voi, mutta tuurista ja toimista riippuen huonon, tai oikein huonon. Suomen ravipelien lisenssimarkkinassa on ostajan -ei myyjän markkinat. Ravipelien järjestämislisenssin hinnanmäärityksen tavoitetaso voisi olla se summa, jonka Veikkaus MMM – kertymään tulouttaa. Lisenssimarkkinassa toimitaan kuitenkin markkinatalouden pelisäännöillä, joissa maksetaan tuotteen arvon, eikä myyjän rahantarpeen mukaan. Ravipelien poolikoot ovat pieniä ja niiden kehitys on negatiivista. Lisäksi ravipelien tuotto vaatii muita kohteita merkittävämpiä panostuksia niiden saavuttamiseen. Tämä ongelma oli sivulauseissa esillä St Michelin yhteydessä järjestetyssä ravifoorumissa. Ravit on ainoa pelikohteena toimiva urheilu, joka saa lähes kaiken tuottonsa peleistä. Tämä asettaa puhtaassa markkinataloudessa tehtävässä peliliiketoiminnassa ravit huonoon asemaan, sillä pelikohteen hinta on liian kova.

Lisenssimarkkinassa ainoat mahdolliset ostajat ovat Veikkaus, tai ATG, joista kumpikaan tuskin ovat siinä tilanteessa valmiita maksamaan enempää, kuin pelikohteiden arvo on. Kansainvälisiä peliyhtiöitä ei kiinnosta Suomen ravipelit. Heitä kiinnostaa erittäin paljon suomalaisia hevospelejä pelaavat asiakkaat, jotka ovat tutkimuksien ja omien havaintojen pohjalta paljon kuluttavia ja erittäin lojaaleja. Heillä on kansainvälisille vedonlyöntiyhtiöille suuri arvo, mutta he eivät ole hevosalan myyntituote.

Supistuvan taloudellisen kehityksen näkymä tulevaisuutta suunniteltaessa ei ole helpoin lähtötilanne. Tämä on kuitenkin se tilanne, jossa oikeiden ratkaisujen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Sopiva nousukausi voi korjata pienet valmisteluvirheet. Minun mielestäni nykytilanteessa on paljon samaa, kuin 90-luvun alussa, jossa palkintoja oli kasvatettu velkarahalla. Velka ei ole nyt pankista, vaan siitä, että MMM kertymään tulee nyt rahaa ansaittua enemmän. Tämän varaan ei voi tulevaisuutta rakentaa.

Ravi, politiikka ja vaalit

Hevosurheilussa 27.3 julkaistu kolumni. Julkaisu HU luvalla

Raviurheilun yksi parhaita puolia on sen tarjoamat monipuoliset harrastus, tai ammatinharjoittamismahdollisuudet. Kilpailuissa, tai totossa voivat osallistua ja pärjätä köyhät tai rikkaat, nuoret tai vanhat, maalaiset tai kaupunkilaiset ja naiset tai miehet. Myös poliittinen vakaumus jää taka-alalle, kun puhutaan hevosista, peleistä, tai elämyksistä ravitapahtumissa.

Kuninkuusravit ajetaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Jokimaalla kevään vaalien tuloksista riippumatta. Myös esimerkiksi Oulun ravien syyskauden palkintotaso on jo päätetty. Onko raveilla ja politiikalla mitään yhteyttä?

Ensimmäinen lämminverinen syntyi Suomessa vuonna 1958. Suomi on 2010 - luvulla yksi Euroopan uskottavista ravimaista. Kasvaminen tyhjästä tähän asemaan on huikea saavutus. Huikeaa on ollut myös köyhän kansan kehittyminen yhdeksi maailman hyvinvointivaltioista suurinpiirtein samassa ajassa. Kansantalouden kehityksen analysoimiseen yksi kolumni on liian lyhyt, mutta ei sen asian huomiointiin, että maamme kansainvälisyyteen tähtäävälle raviurheilulle taisi olla eduksi, että ensimmäisen Suomessa syntyneen ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voittaneen Tamaran kasvattaja oli presidentti Kekkonen.

Neuvostoliiton lämminveriravurit kävivät yya – hengessä kilpailuturneilla Suomessa lähes Neuvostoliiton tarun loppuun asti. Silojen vaihto sukkahousuihin ei ole juuri sitä ulkomaankauppaa, mistä kaikkein suurinta ylpeyttä voi kokea, mutta kansalliselle raviurheilulle syntyi tietty suojelus.

Ulkomaankauppaa merkittävämmässä yhteiskunnallisessa roolissa raviurheilu toimi työllistäjänä. Hevosalan työpaikat sijaitsevat edelleen siellä, missä työtilanne on muuten kaikkein huonointa, eli maalla ja kehitysalueilla. Lisäksi hevosala työllistää matalan koulutustason ihmisiä. Tästä syystä hevosala ei ole kohdannut suurta poliittista vastustusta, vaikka hallitukset ovat vaihdelleet. Olemassa olon oikeutus on ollut vahvalla pohjalla.

Kunnallispolitiikassa raviurheilulle on tappioita tullut. Viimeisin suuri Vaasassa, maamme ensimmäisen mailin radan hankkeen alasajossa. Tuolloin tappio tuli tosin jääkiekkopuolueelle, joka ei tulevissa vaaleissa ole ehdolla. Pitikö Sm-liigan porttien avautua Sportille juuri tuolloin?

Tulevia eduskuntavaaleja on kategorisoitu maahanmuuttovaaleiksi, ilmastovaaleiksi ja nykyhallituksen SOTE kaatumisen jälkeen myös SOTE-vaaleiksi. Kaikki melko kaukana hevosalasta. Vai ovatko? Ainakin ne ovat isoja kysymyksiä, joita pitää ratkaista. Edes huonoa ratkaisua ei synny ilman rahaa. Aiemmista vaaleista poiketen, nyt raviurheilun rahoitus on poliittisen päätöksenteon alaisena.

Hippoksen puheenjohtajaa, Juha Rehulaa siteeraten, ”Ennustaminen, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, on vaikeaa”. Vaalitulosta ei voi tietää ennalta kovin tarkasti. Tulevaa hallituskokoonpanoa vielä vähemmän. Raviurheilun rahavirroista vastaavan maa -ja metsätalousministerin salkku on ollut varhaisesta 70 – luvusta asti Keskustan, tai Kokoomuksen hallussa muutamia toimitusministereitä lukuunottamatta. Tulevat vaalit nostavat esille mahdollisen, joskaan ei erityisen todennäköisen skenaarion, jossa tämä jatkumo ei säily. Mitä tämä voisi merkitä raviurheilulle?

Ainakin se kasvattaa poliittisen vuorovaikutuksen tarvetta. Raviurheilu hallinnollisesti osana maa -ja metsätaloutta ei ole se helpoin lenkki muutenkin vaikeassa, monitasoisiin tukiin perustuvassa taloudellisessa kokonaisuudessa. Kansa valitsee edustajansa. Meidän vastuulla lajina on varmistaa, että äänestystuloksesta riippumatta hevosalaa koskevat linjaukset tehdään oikeisiin faktoihin perustuen. Tällöin mahdolliset kipeät päätökset on helpompi hyväksyä.

Peli ei vedä, haittaakse?

Hevosurheiluun kesäkuussa 2018 kirjoitettu kolumni

Pelivaihtojen laskun ovat havainneet tänä keväänä kaikki niitä analyyttisesti, tai edes puolitosissaan seuraavat. Arjen T-pelin vaihto on tippunut alle sadantuhannen rajan ja viikon pääpelien liikevaihdon merkitsevin – eli ensimmäinen numero on pienentynyt.

Peliyhtiö etsii pikapaikkoa arjen T-pelin vaikeuttamisella. Keskusteluissa on keskustelijalähtöisesti etsitty syitä, tai korjauskeinoja. Pelaajainformaatiota pitäisi lisätä. Tv – aikaa pitäisi saada takaisin. Hevosihmisiä on houkuteltu edelliseen viittaamalla pelitalkoisiin. Onko tekemisellä vaikutusta? Toki kaikella tekemisellä, tai tekemättä jättämisellä on vaikutusta, mutta mikään yksittäinen toimenpide ei estä yleistä, globaalia kehitystä, jossa digitalisaatio ja uuden sukupolven viihdetarjonta syrjäyttää vanhaa. Ja T5 kupongin täyttäminen auringonlaskun markkinassa kamppailevassa lähiön R-kioskissa on vanhaa. Tapahtumilla – mahdollisesti myös ravitapahtumilla on elämysmarkkinassa tilaa. Etänä – edes sähköisissä kanavissa tapahtuva pelaaminen ei ole kasvavaa tekemistä.

Raviurheilu ei ole ongelman kanssa yksin. Se on kuitenkin haasteellisemmassa tilanteessa, kuin moni muu urheilulaji, tai harrastusmuoto. Tämä johtuu erityisasemasta, jonka oman pelin kautta tuleva rahoitus on mahdollistanut. Osaisimmeko helposti vastata, jos hevosurheilua tuntematon kysyy, miksi raveissa on rahapalkinnot, mutta ratsastuskilpailuissa ei? Tai miksi ponilähdöissä on pienet rahapalkinnot, mutta Hippo-hiihdoissa alpakkalusikat? Kyllä meillä tähän vastaus on, mutta se pitää varautua taitavasti julkituomaan, jotta pärjäämme tulevissa yhteiskunnallisissa debateissa.

Veikkaus joutuu tekemään monia markkinoinnillisia ja liiketoiminnallisia kompromisseja toimiessaan yksinoikeusjärjestelmän oikeutuksen paineessa. Vastuullisuus kasvaa. Kaikkea pelaamista koskevaan tunnistautumiseen liittyviä aikatauluja on tehty ja julkaistu. Anonyymin rahan poistuminen pelimarkkinasta vähentää pelin kokonaismäärää merkittävästi. Peliyhtiö on jo varmasti tehnyt tarkkoja arvioita tuottojen pienenemisestä. Onko meillä edunsaajana jo tehty samansuuntaisia valmisteluja? Ei ainakaan julkisia. Ei kai me oleteta, että laskevassa pelimarkkinassa raviurheilun osuus tulee kasvamaan nykyisestä neljästä prosentista ylöspäin? Siinä poliittisessa rahanjaossa on samassa vaakahimmelissä mm kulttuuri, nuorisotyö, sosiaali -ja terveyspalveluita ja raviurheilu. Kabinetissa rahanjaossa voisi vielä pärjätä, mutta avoimessa viestinnässä ei.

Voisiko jo tänä kesänä käydä oikeasti ja ääneen julkista keskustelua kilpailutoiminnan strategiasta, joka integroituu laskevaan pelituottojen ennusteeseen esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikajanalla. Hallitsemattomasti tapahtuva pudotus ravistelee raviratayhtiöiden ja ammattimaisten valmennustoimintaa harjoittavien yrittäjien toiminnan edellytyksiä kohtuuttomasti, mutta oikein valmistautumalla muuttuva tilanne on helppo sietää. Rumasti yleistäen: Jos palkintokakkua pitää pienentää 20%, niin tasaisella leikkurilla kaikilla menee huonosti, tai oikein huonosti. Jos sama palkintojenpudotus toteutetaan ravipäivien ja lähtöjen määrää vähentämällä, niin taloudellinen vaste kilpailusuoritusta kohti säilyy ennallaan. Voi olla, että karsittujen listat palaavat paikoitellen takaisin, mutta kuluttajalle tämä näkyy lähtöjen urheilullisen tason kasvuna.

Valitettavasti mikään ei tällä hetkellä näytä tällaiselta tulevaisuuteen valmistautumiselta. Kasvatustoiminta laajenee määrällisesti jopa voimakkaammin, kuin laadullisesti. Tämä voi näyttää hienolta Hippoksen vuosikertomuksessa, mutta ei kasvatustoiminnan, eikä varsan hankinnan taloudellisessa mielekkyydessä yksittäisen hevosen keskimittaisen kilpauran pituisella aikavälillä tarkasteltuna.

Kilpailupäivien määrä kasvoi Magic Mondayn myötä tälle vuodelle ja ensi vuonna jopa mahdollisesti lisää. Lyhyissä tapahtumissa kilpailunjärjestäjän kulut yhtä lähtöä kohti on pidempää tapahtumaa suuremmat. Tämä lisäksi ohjaa kilpailujen painopistettä maakuntaradoille. Kesäradoilla on kuitenkin enemmän annettavaa uudelle yleisölle. Lisäksi kilpailunjärjestämisen ja pelituottojen ulkopuolisten tuottojen suhde on pienillä toimijoilla paljon isompia ratoja terveemmällä pohjalla.

Ikävistä uutisista on keljumpi puhua, kuin positiivisista asioista. Silti toivon, että joku laskisi Hippoksen hallitukselle auki, paljonko palkinnot olisivat laskeneet tänä vuonna, jos rahoitus tulisi vain hevospeleistä? Mitä palkinnoille tapahtuisi silloin, kun ATG siirtyy monikansallisille markkinoille ja siten Veikkausyhteistyön ulkopuolelle? Lisäksi esitän kysymyksen: Onko raviurheilun rahoituksellinen, vielä puhkeamaton kupla jopa suurempi, kuin yhdeksänkymmentäluvun lamaa edeltänyt? Ainakaan se ei ole puhjennut, joten asioille ehtii vielä tehdä jotakin.

Tuomitsemisen kulttuuri

Hevosurheilulehdelle huhtikuussa 2018 tehty kolumni

Naapurini ajaa kotikadullani kamalan kovaa. Samalla kadulla, tai ainakin sen läheisyydessä leikkii paljon lapsia. Minusta kaaharia pitäisi sakottaa tuntuvasti. Oikeastaan häneltä voisi ottaa kortin pois. Myös auton kotimaiset kilvet voisi ottaa pois. Ajakoon amerikanraudallaan jatkossa jenkkilässä. Pitäisikö minun vielä ryhtyä keräämään nimiä adressiin hänen ajo-oikeutensa eväämiseksi? Ainakin haluaisin, että kaikkien Haarikkakadulla ylinopeutta ajaneiden nimet julkaistaisiin kootusti yhtenä julkaisuna. Pääsisivät muutkin naapurit paheksumaan. Ryökäleet ajavat vielä tuunatuilla autoilla, kun itselläni on vain perhefarmari.

Kuulostiko koomiselta? Miksi me sitten itse haluamme nostaa oman sormen syyttävästi hevosten tunnistusgatessa? Rikkeitä on tehty, mahdollisesti rikoksiakin. Hippos hoiti alkuhapuilun jälkeen asian jämäkästi ja viranomaiset hoitavat lopun. Meidän hevosurheilun ystävien ei kannata purkaa omaa pahaa oloa tuomitsemiseen ja negatiivisuuden lietsomiseen. Valtiolla ja organisaatioilla on sitä varten omat järjestelmänsä.

Mitä me ajattelemme, kun luemme koiralehdestä, tai keskustelupalstoilta yksittäisen koiraharrastajan eläimen - harrastekaverinsa huonosta kohtelusta? Ainakin minulle tulee mieleen, että koirat on parempi pitää lemmikkinä, eikä kiusata tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Eläimien käyttäminen harrastustoiminnassa ei ole nykyisessä, eikä tulevaisuuden yhteiskunnassa itsestäänselvyys. Tämän saman kysymyksen nosti esiin myös valmisteluvaiheessa oleva uusi eläinsuojelulaki. Synnytämmekö negatiivisia asioita esiin nostamalla ja samaa lajia harrastavia syyttämällä alan ulkopuolisille mielikuvia lajimme turmiollisuudesta ja sopimattomuudesta nykyajan yhteiskuntaan? Ainakin ilmeinen riski tästä on olemassa.

Haluammeko hyvää lajillemme? Uskon niin. Tämä laji on vain niin suuri, että koemme kaikki tunteet sen ympärillä vahvoina ja voimakkaina. Jos minulle rakkaassa lajissa joku tekee rötöksiä, häntä kuuluu tuomita ankarasti, jotta lajimme maine pelastuu. Minun kotikadulla kuuluu kaahailusta sakottaa kovemmin kuin naapurikunnassa. Inhimillistä. Se ei vain näytä hyvältä ulkopuolisin silmin. Julkisesti asioista kirjoittamalla ja keskustelemalla, me nostamme oman lajikritiikkimme näyteikkunalle. Tältä samalta näyteikkunalta lajin ulkopuoliset luovat mielikuvansa harrastuksemme laadusta ja houkuttelevuudesta.

Mikä minä olen tuomitsemaan ketään tuomitsemisesta? En mikään. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin, että raviurheilua tarkastellaan nyt instituutiona monitasoisemmin kuin koskaan aiemmin. Raviurheilu on eläimien hyvinvointia, elämysteollisuutta, Veikkausvaroin tuettua toimintaa, työllisyyttä ja maaseudun rakennemuutoksen hallintaa. Meidän kaikkien lajia rakastavien kannatta ottaa huomioon monitasoiset vuorovaikutuspinnat. Lisäksi joudumme hyväksymään, että ulkopuoliselle tarkkailijalle asiat ovat juuri niin hyvin, tai huonosti kuin ne näyttävät olevan. Siksi on tärkeää, että me emme itse alleviivaa ja näytä kaikkia lajimme nurjia puolia. Naapurini auto on aika hieno. Taidan pestä omani. Kotikadullani ei ole sattunut tänä vuonna yhtään onnettomuutta.

Hevosala teki mediavaikuttajan!

Hevosala teki Mikko Kiesiläisestä mediavaikuttajan. Mikko Kiesiläinen kirjoittaa aamulla provosoivasti Kaustisen raviradan saamista avustuksista. Iltaan mennessä kirjoituksen faktoja oikoo Suomen Hippos ry:n toimitusjohtaja Vesa Mäkinen. Asiasta innostuu päivän mittaan kansanedustaja Juhana Vartiainen, jonka sitaatit uutisoi maamme toiseksi luetuin päivälehti, Maaseudun Tulevaisuus seuraavana aamuna. Samaan aikaan kansanedustajan kommenteista pahoittaa julkisesti mielensä Suomen Hippoksen tj Vesa Mäkinen ja  asiaa selittelee julkisesti Juhanan puoluesihteeri.

Tiesitkö sinä puoli vuotta sitten, kuka on Mikko Kiesiläinen? Hän oli töissä Helsingin ylioppilaskunnan varainhoitoyhtymässä. Hänen merkittävin poliittinen meriitti oli paikka Vihreiden varavaltuutettuna. Varavaltuutettuna, puolueessa, josta ainakin kotikunnassani Lahdessa valtuutetuiksi pääsi kaikki halukkaat ja muutama muukin.

Lapsuuteni aikoihin meillä maalla, pienessä kylässä kiersi paljon hupsuja huutelijoita. Yksi heistä oli varma, että maapallo ei voi kiertää aurinkoa. Jos pyörimistä tapahtuisi, niin naapurin keltainen mökki olisi joskus vasemmalla, eikä aina oikealla tuvan ikkunasta katsottaessa. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen teoriaa. Emme myöskään ryhdy kotiovea kolkuttavien Jehovan todistajien kanssa teoligosfilosofiseen väittelyyn.

Miksi me sitten otamme hengen ja periaatteen asiaksi raviurheilun rakenteita ymmärtämättömän niihin kohdistaman kritiikin? Varmaankin rakkaudesta lajiin. Samasta rakkaudesta Mikko Kiesiläinen on vaikutusvaltaisempi kuin koskaan. Libera on palkannut hänet huutamaan yksilönvapauden aatetta palkkatyönä, aiemman harrastuksen sijaan. Myös hänen some seuraajien määrä ja heidän poliittinen painoarvo ovat kasvaneet huomattavasti.

Pari hyvää loanheittoa raviurheilulle toimi hienosti. Niin hienosti, että heittämistä kannattaa varmasti jatkaa. Onko meillä raviurheilun rakastajilla jotain oppimista tästä prosessista? Miksi apteekkarit eivät puolusta järjestelmää ääneen somessa? Miksi Pekkarinen ei selittele turvetuotannon tukia? Miksi emme ihmettele, miksi Alkon markkinointiviestintä ei puolusta monopolia Mikon pillin mukaan? Miksi Alkon toimitusjohtaja ei lue joka aamu Mikon twiittejä?

En väitä, mutta kysyn, olisiko meillä opittavaa?

Valtakunnassa kaikki hyvin

Julkaistu Hevosurheilussa marraskuun lopulla 2017

Valtakunnassa kaikki hyvin. Tai ainakin valtuuskunnassa. Suomen Hippos ry:n valtuuskunta kokoontui 24.11 syyskokoukseensa. Kokouksessa valittiin selvällä enemmistöllä kaikki erovuoroiset, vanhat edustajat jatkamaan Suomen Hippos ry:n hallituksessa. Uudistuspassiivisuutta alleviivasi, että vanhan hallituksen vakavin uhkaaja on vanhuuseläkkeellä.

Tietääkö raviurheileva kenttä oikeasti, miten Suomen Hippoksen päätöksenteko tapahtuu ja ketkä aktiivisimmin valtaa käyttävät? Voivat tietää, mutta eivät ainakaan näe. Suomen Hippos linjasi valtuuskunnan kokouksen aiemmasta poiketen suljetuksi – jopa sisäpiirimedioilta. Samassa kokouksessa hyväksyttiin strategia vuosille 2018 – 2020, jossa sanotaan: ”Toimintavuosina pyritään parantamaan alan sisäistä viestintää ja vuoropuhelua”. Silloin kun presidenttinä oli Kekkonen, oli luontevaa tehdä päätökset suljetuissa kabineteissa. Nykyään eduskunnan keskustelutunnit televisioidaan, kaupunginvaltuustojen kokouksia striimataan avoimeksi. Hevosala sulkee ulkopuolelle, jopa omistamansa median. Päätös ei ollut kovin linjassa samassa kokouksessa hyväksyttyyn strategiaan, eikä hallituksen puheenjohtajan, Antti Lehtisalon aloitushaastattelussa peräänkuuluttamaan avoimuuteen ja asiakaspalveluhenkisyyteen. Miksi näin toimittiin? Syytä en tiedä, mutta jos tästä joku hyötyy, niin se on yksittäinen päättäjä, eikä ainakaan raviurheilija. Jos päätöksenteko ei kestä avoimuutta, jossakin on vikaa.

Yksittäisen kokouksen julkisuudella ei ole isoa merkitystä. Linjanveto kohti sulkeutuneisuutta on kuitenkin iso harmi. Ympäröivä maailma toimii avoimesti ja nopeatempoisesti. Se on täynnä aktiivista keskustelua myös raviurheilun tulevaisuutta suoraan koskevista asioista. Liberalismi nostaa päätään maamme uuden polven päättäjien keskuudessa. Galluppien mukaan iso osa meistä haluaa lääkkeiden hinnat alas ja apteekit vapaan kilpailun piiriin. Myös ajokortin hintaa olisi kiva saada halvemmaksi ja opetus vapaaksi. Samaa mieltä olemme hieman varauksellisemmin taksiliikenteestä ja viineistä lähimarketeihin. Näiden asioiden äänekkäimpien lobbareiden listalla on myös pelimarkkinan kilpailun vapauttaminen.

Veikkauksen yksinoikeus ei ole akuutisti uhattuna, mutta monta pienempää kriisiä on juuri nyt ajankohtaisena. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on esittänyt ministeriölle rahapeliautomaattien poistamista kaupoista. Toteutuessaan tämä pudottaa raviurheilulle tulevia tuottoja suoraan todella merkittävästi. Välillisesti vielä enemmän, sillä kiristyneessä taloustilanteessa raviurheilun 4% osuus joutuu kestämättömään valoon yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpien tulontarvitsijoiden rinnalla. Vai uskommeko, että olemme vahvoilla, jos jostakin tarvitsee leikata. Opetustoimi, nuorisotoimi, sosiaalitoimi vastaan raviurheilu? Lisäksi kotimaisen raviurheilun oma tuotto kokonaispelikatteeseen on reilusti alle tuon osuuden. Siihen etsitään korjausta taikuuteen turvautumalla. Magic Monday.

Ruotsissa kaksi päällekkäistä profiiliravitapahtumaa tv:n ehdoilla sai aikaan katoamistempun yleisössä. Jopa siinä määrin, että Solvallan päättäjät ovat asian kanssa hädissään. Lyhyellä tähtäimellä viikon kolmas profiilipäivä varmasti nostaa pelivaihtoja. Illuusiona pidän kolmen vaikean (65/76) pelin viikoittaisen pyörittämisen kestävyyttä. Kolmas vaikea peli väistämättä syö vaihtoja kahdelta muulta päivältä, keskiviikolta ja lauantailta. Jo nyt niiden pelien poolit ovat liian pieniä pelin vaikeuteen, joten analyyttistä rahaa niihin ei voi uutena tulla. 70 – luvun Suomessa lähes alalla, kuin alalla lisätty tarjonta synnytti kulutusta, kunnes ostotarpeen saturaatiopiste vähitellen saavutettiin.  70 – luvun jälkeen menestynyt markkinointi on täyteen kilpailluilla aloilla tehty muilla keinoin.

Monissa lastenjuhlissa esiintyy paikallisia taikureita. En minä niidenkään kaikkia temppuja ymmärrä. Ehkä on oikein valtuuskunnan tapaan sulkeutua. Raviurheilun yhteiskunnallinen asema on nyt hyvä. Jos sulkeutuminen toimii, kuten kolikkopelien lukitusnappi, niin ehkä kaikki hyvä säilyy, eikä murheita tule.

Psst, hevoskuiskaaja kuuletko

Julkaistu Hevosurheilussa helmikuu 2018

Psst! Hevoskuiskaaja, kuuletko

Sinulle on töitä. Lajimme tarvitsisi kipeästi kuiskaajaa raviurheilun tulevaisuutta koskevien päätösten valmisteluun. Yhä useammat lajiamme koskevat isot päätökset ovat oman päätäntävallan ulkopuolella. Esimerkkeinä raviurheilun vuosittain saama tulovirta kansallisista pelituotoista, verotus ja uusi eläinsuojelulaki.

Toki ilman omaa lobbariakin Hippos ja mahdollisesti myös ravivalmentajat ry ja hevosenomistajien keskusliitto pääsevät antamaan lausuntonsa kunkin asian valmisteluvaiheessa. Tässä ollaan kuitenkin vaikuttamassa vasta toisessa aallossa. Jotain asioita voi korjata faktaperusteisesti ja jotakin alaamme osuvaa piikkiä voi tylsistyttää. Tehokkain aika vaikuttamiselle on oikean henkilön oikeille henkilöille kohdentama vuoropuhelu valmistelun käynnistyessä, tai jo ennen sitä. Oikeilla faktoilla ja vahvalla tahdolla vaikuttaa. Näin toimii elinkeinoelämä, energiapolitiikka ja vientiteollisuus, sekä monet muut osaavat tahot. Mikään ei kiellä meitä toimimasta samoin.

Kuiskaajalla olisi käyttöä myös sisäiseen viestintään. Raviurheilun harrastaminen on helpompaa, byrokratialtaan edullisempaa ja palkitsevampaa, kuin moni muu eläinurheilu. Niiden järjestökenttä on jäsentymätön, osin epälooginen ja varainhankinnaltaan vain jäsenistölle kohdennettujen maksujen varassa. Raviurheilun säännöt ja niiden tulkinnat ovat raveissa paljon ammattimaisemmin hoidettu, kuin esimerkiksi kissa, tai koiraharrastuksen parissa. Lisäksi säännöt ovat myös pääosin harmoniassa muun maailman kanssa. Tyytymättömyyttä keskusjärjestöön, maksuihin ja toimintatapoihin on silti paljon. Kaikki herraviha ja järjestövastaisuus ei voi kadota hetkessä, mutta jos suuntaa saisi oikaistua, niin meillä kaikilla olisi parempi toimia lajissa. Iso osa kritiikistä voisi kadota puhumalla ja kuuntelemalla.

Oman lobbarin tärkeyttä voisi nostaa esiin myös sillä, että ravipuolueen romahdus seuraavissa puoluevaaleissa on jyrkempi, kuin millään oikealla puolueella. Raviurheilulle myötämielinen keskusta tulee olemaan seuraavissa vaaleissa varma häviäjä kannettavanaan olevan pääministeripuoluerasitteen vuoksi. Perussuomalaisten raviurheilumyönteisyys loikkasi sinisiin. Vihreissä tulevaa puolueohjausvastuuta on selkeästi ottamassa puolueen talousliberaali siipi. Heidän raviurheiluvarautuneisuus on nettiväittelyillä eskaloitu aktiiviseksi raviurheilun rahoituksen vastustamiseksi, tai ainakin kyseenalaistamiseksi.

Raviurheilu on lähitulevaisuudessa joutumassa tilanteeseen, jossa sen tulevaisuuteen vaikutetaan poliittisin päätöksin ilman, että poliittinen vastuunjako suosii lajiamme yhtään. Tällöin tarve puoluerajat ylittävälle henkilötason lobbaamiselle korostuu entisestään. Sopivia, oikeita verkostoja omaavia henkilöitä voi olla vaikea, mutta ei mahdoton löytää. Sitä ennen täytyy havaita tarve ja ilmaista tahto. Toivottavasti tämä tahto löytyy.