Ravi, politiikka ja vaalit

Hevosurheilussa 27.3 julkaistu kolumni. Julkaisu HU luvalla

Raviurheilun yksi parhaita puolia on sen tarjoamat monipuoliset harrastus, tai ammatinharjoittamismahdollisuudet. Kilpailuissa, tai totossa voivat osallistua ja pärjätä köyhät tai rikkaat, nuoret tai vanhat, maalaiset tai kaupunkilaiset ja naiset tai miehet. Myös poliittinen vakaumus jää taka-alalle, kun puhutaan hevosista, peleistä, tai elämyksistä ravitapahtumissa.

Kuninkuusravit ajetaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Jokimaalla kevään vaalien tuloksista riippumatta. Myös esimerkiksi Oulun ravien syyskauden palkintotaso on jo päätetty. Onko raveilla ja politiikalla mitään yhteyttä?

Ensimmäinen lämminverinen syntyi Suomessa vuonna 1958. Suomi on 2010 - luvulla yksi Euroopan uskottavista ravimaista. Kasvaminen tyhjästä tähän asemaan on huikea saavutus. Huikeaa on ollut myös köyhän kansan kehittyminen yhdeksi maailman hyvinvointivaltioista suurinpiirtein samassa ajassa. Kansantalouden kehityksen analysoimiseen yksi kolumni on liian lyhyt, mutta ei sen asian huomiointiin, että maamme kansainvälisyyteen tähtäävälle raviurheilulle taisi olla eduksi, että ensimmäisen Suomessa syntyneen ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voittaneen Tamaran kasvattaja oli presidentti Kekkonen.

Neuvostoliiton lämminveriravurit kävivät yya – hengessä kilpailuturneilla Suomessa lähes Neuvostoliiton tarun loppuun asti. Silojen vaihto sukkahousuihin ei ole juuri sitä ulkomaankauppaa, mistä kaikkein suurinta ylpeyttä voi kokea, mutta kansalliselle raviurheilulle syntyi tietty suojelus.

Ulkomaankauppaa merkittävämmässä yhteiskunnallisessa roolissa raviurheilu toimi työllistäjänä. Hevosalan työpaikat sijaitsevat edelleen siellä, missä työtilanne on muuten kaikkein huonointa, eli maalla ja kehitysalueilla. Lisäksi hevosala työllistää matalan koulutustason ihmisiä. Tästä syystä hevosala ei ole kohdannut suurta poliittista vastustusta, vaikka hallitukset ovat vaihdelleet. Olemassa olon oikeutus on ollut vahvalla pohjalla.

Kunnallispolitiikassa raviurheilulle on tappioita tullut. Viimeisin suuri Vaasassa, maamme ensimmäisen mailin radan hankkeen alasajossa. Tuolloin tappio tuli tosin jääkiekkopuolueelle, joka ei tulevissa vaaleissa ole ehdolla. Pitikö Sm-liigan porttien avautua Sportille juuri tuolloin?

Tulevia eduskuntavaaleja on kategorisoitu maahanmuuttovaaleiksi, ilmastovaaleiksi ja nykyhallituksen SOTE kaatumisen jälkeen myös SOTE-vaaleiksi. Kaikki melko kaukana hevosalasta. Vai ovatko? Ainakin ne ovat isoja kysymyksiä, joita pitää ratkaista. Edes huonoa ratkaisua ei synny ilman rahaa. Aiemmista vaaleista poiketen, nyt raviurheilun rahoitus on poliittisen päätöksenteon alaisena.

Hippoksen puheenjohtajaa, Juha Rehulaa siteeraten, ”Ennustaminen, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, on vaikeaa”. Vaalitulosta ei voi tietää ennalta kovin tarkasti. Tulevaa hallituskokoonpanoa vielä vähemmän. Raviurheilun rahavirroista vastaavan maa -ja metsätalousministerin salkku on ollut varhaisesta 70 – luvusta asti Keskustan, tai Kokoomuksen hallussa muutamia toimitusministereitä lukuunottamatta. Tulevat vaalit nostavat esille mahdollisen, joskaan ei erityisen todennäköisen skenaarion, jossa tämä jatkumo ei säily. Mitä tämä voisi merkitä raviurheilulle?

Ainakin se kasvattaa poliittisen vuorovaikutuksen tarvetta. Raviurheilu hallinnollisesti osana maa -ja metsätaloutta ei ole se helpoin lenkki muutenkin vaikeassa, monitasoisiin tukiin perustuvassa taloudellisessa kokonaisuudessa. Kansa valitsee edustajansa. Meidän vastuulla lajina on varmistaa, että äänestystuloksesta riippumatta hevosalaa koskevat linjaukset tehdään oikeisiin faktoihin perustuen. Tällöin mahdolliset kipeät päätökset on helpompi hyväksyä.