Tulevaisuus ei pelitä, se pelottaa

Suomen Hippoksen tulevaisuustyöryhmän esitykset olivat kesällä pitkään esillä avointa kommentointia toivoen. Esitykset sisälsivät paljon hyviä ja kauniita ajatuksia, sekä myös ehdotuksia toimenpiteiksi. Niiden takana oli paljon työtä ja asiantuntemusta. Taloustyöryhmän esitys kommentoitavien ehdotuksien joukosta puuttui julkaistun jutun mukaan siitä syystä, että taloustyöryhmä työstää eri skenaarioita edelleen paremman luotettavuuden saamiseksi, minkä vuoksi ryhmän esitys ei ole vielä mukana lausuntokierroksella. Ensireaktiona esityksen puuttuminen lähes raivostutti, koska ilman taloudellista viitekehystä kaikella muulla pohdinnalla on korkeintaan akateeminen arvo. Oikeastaan on hyvä, että taloustyöryhmän ulostulo on viipynyt. Viimeistään nyt Veikkauksen toimintaa koskeva julkinen keskustelu on saanut niin suuren huomion, että mitään hevosalaa koskevaa tulevaisuusskenaariota ei voi suunnitella uskottavasti minkäänlaisen ravitalouden kasvun varaan. Yksinoikeusjärjestelmän oikeutuksen pohjana oleva vastuullisuus ja siihen liittyvät toimenpiteet – pakotetut, tai omatoimiset eivät edunsaajien tuottoa tule kasvattamaan.

Pelikoneita pois marketeista vaativa kansalaisaloite on kerännyt jo yli 23.000 nimeä, joten se tullee etenemään eduskunnan käsittelyyn. Seuraako siitä jotakin? Tuskin, sillä peliongelmaisia auttaa paljon paremmin jo tehdyllä päätöksellä tapahtuva tunnistaminen, joka estää yli itse asetettujen pelirajojen tapahtuvaa pelaamista. Pelkästään tämän suora vaikutus hevosalan tulonmuodostukseen on yli 10%. Palkintojen laskuna paljon enemmän, ellei alan kiinteitä kustannuksia ja tapahtuman järjestämisen kulurakennetta muuteta. Taloustyöryhmällä on edessä tärkeä syksy.

Seuraava tulevaisuuden hevostaloutta ravisteleva muutos on lähes väistämätön lisenssimarkkinaan siirtyminen. Nykyisessä hallitusohjelmassa on kuitenkin selkeä kirjaus yksinoikeusjärjestelmän turvaamisesta, joten tältä osin lähitulevaisuus on suojattu. Voisiko lisenssimarkkina tuoda ratkaisun hevosalan tulevaisuuden haasteisiin? Kyllä voi, mutta tuurista ja toimista riippuen huonon, tai oikein huonon. Suomen ravipelien lisenssimarkkinassa on ostajan -ei myyjän markkinat. Ravipelien järjestämislisenssin hinnanmäärityksen tavoitetaso voisi olla se summa, jonka Veikkaus MMM – kertymään tulouttaa. Lisenssimarkkinassa toimitaan kuitenkin markkinatalouden pelisäännöillä, joissa maksetaan tuotteen arvon, eikä myyjän rahantarpeen mukaan. Ravipelien poolikoot ovat pieniä ja niiden kehitys on negatiivista. Lisäksi ravipelien tuotto vaatii muita kohteita merkittävämpiä panostuksia niiden saavuttamiseen. Tämä ongelma oli sivulauseissa esillä St Michelin yhteydessä järjestetyssä ravifoorumissa. Ravit on ainoa pelikohteena toimiva urheilu, joka saa lähes kaiken tuottonsa peleistä. Tämä asettaa puhtaassa markkinataloudessa tehtävässä peliliiketoiminnassa ravit huonoon asemaan, sillä pelikohteen hinta on liian kova.

Lisenssimarkkinassa ainoat mahdolliset ostajat ovat Veikkaus, tai ATG, joista kumpikaan tuskin ovat siinä tilanteessa valmiita maksamaan enempää, kuin pelikohteiden arvo on. Kansainvälisiä peliyhtiöitä ei kiinnosta Suomen ravipelit. Heitä kiinnostaa erittäin paljon suomalaisia hevospelejä pelaavat asiakkaat, jotka ovat tutkimuksien ja omien havaintojen pohjalta paljon kuluttavia ja erittäin lojaaleja. Heillä on kansainvälisille vedonlyöntiyhtiöille suuri arvo, mutta he eivät ole hevosalan myyntituote.

Supistuvan taloudellisen kehityksen näkymä tulevaisuutta suunniteltaessa ei ole helpoin lähtötilanne. Tämä on kuitenkin se tilanne, jossa oikeiden ratkaisujen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Sopiva nousukausi voi korjata pienet valmisteluvirheet. Minun mielestäni nykytilanteessa on paljon samaa, kuin 90-luvun alussa, jossa palkintoja oli kasvatettu velkarahalla. Velka ei ole nyt pankista, vaan siitä, että MMM kertymään tulee nyt rahaa ansaittua enemmän. Tämän varaan ei voi tulevaisuutta rakentaa.

Ravi, politiikka ja vaalit

Hevosurheilussa 27.3 julkaistu kolumni. Julkaisu HU luvalla

Raviurheilun yksi parhaita puolia on sen tarjoamat monipuoliset harrastus, tai ammatinharjoittamismahdollisuudet. Kilpailuissa, tai totossa voivat osallistua ja pärjätä köyhät tai rikkaat, nuoret tai vanhat, maalaiset tai kaupunkilaiset ja naiset tai miehet. Myös poliittinen vakaumus jää taka-alalle, kun puhutaan hevosista, peleistä, tai elämyksistä ravitapahtumissa.

Kuninkuusravit ajetaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Jokimaalla kevään vaalien tuloksista riippumatta. Myös esimerkiksi Oulun ravien syyskauden palkintotaso on jo päätetty. Onko raveilla ja politiikalla mitään yhteyttä?

Ensimmäinen lämminverinen syntyi Suomessa vuonna 1958. Suomi on 2010 - luvulla yksi Euroopan uskottavista ravimaista. Kasvaminen tyhjästä tähän asemaan on huikea saavutus. Huikeaa on ollut myös köyhän kansan kehittyminen yhdeksi maailman hyvinvointivaltioista suurinpiirtein samassa ajassa. Kansantalouden kehityksen analysoimiseen yksi kolumni on liian lyhyt, mutta ei sen asian huomiointiin, että maamme kansainvälisyyteen tähtäävälle raviurheilulle taisi olla eduksi, että ensimmäisen Suomessa syntyneen ja ensimmäisen Suomen mestaruuden voittaneen Tamaran kasvattaja oli presidentti Kekkonen.

Neuvostoliiton lämminveriravurit kävivät yya – hengessä kilpailuturneilla Suomessa lähes Neuvostoliiton tarun loppuun asti. Silojen vaihto sukkahousuihin ei ole juuri sitä ulkomaankauppaa, mistä kaikkein suurinta ylpeyttä voi kokea, mutta kansalliselle raviurheilulle syntyi tietty suojelus.

Ulkomaankauppaa merkittävämmässä yhteiskunnallisessa roolissa raviurheilu toimi työllistäjänä. Hevosalan työpaikat sijaitsevat edelleen siellä, missä työtilanne on muuten kaikkein huonointa, eli maalla ja kehitysalueilla. Lisäksi hevosala työllistää matalan koulutustason ihmisiä. Tästä syystä hevosala ei ole kohdannut suurta poliittista vastustusta, vaikka hallitukset ovat vaihdelleet. Olemassa olon oikeutus on ollut vahvalla pohjalla.

Kunnallispolitiikassa raviurheilulle on tappioita tullut. Viimeisin suuri Vaasassa, maamme ensimmäisen mailin radan hankkeen alasajossa. Tuolloin tappio tuli tosin jääkiekkopuolueelle, joka ei tulevissa vaaleissa ole ehdolla. Pitikö Sm-liigan porttien avautua Sportille juuri tuolloin?

Tulevia eduskuntavaaleja on kategorisoitu maahanmuuttovaaleiksi, ilmastovaaleiksi ja nykyhallituksen SOTE kaatumisen jälkeen myös SOTE-vaaleiksi. Kaikki melko kaukana hevosalasta. Vai ovatko? Ainakin ne ovat isoja kysymyksiä, joita pitää ratkaista. Edes huonoa ratkaisua ei synny ilman rahaa. Aiemmista vaaleista poiketen, nyt raviurheilun rahoitus on poliittisen päätöksenteon alaisena.

Hippoksen puheenjohtajaa, Juha Rehulaa siteeraten, ”Ennustaminen, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, on vaikeaa”. Vaalitulosta ei voi tietää ennalta kovin tarkasti. Tulevaa hallituskokoonpanoa vielä vähemmän. Raviurheilun rahavirroista vastaavan maa -ja metsätalousministerin salkku on ollut varhaisesta 70 – luvusta asti Keskustan, tai Kokoomuksen hallussa muutamia toimitusministereitä lukuunottamatta. Tulevat vaalit nostavat esille mahdollisen, joskaan ei erityisen todennäköisen skenaarion, jossa tämä jatkumo ei säily. Mitä tämä voisi merkitä raviurheilulle?

Ainakin se kasvattaa poliittisen vuorovaikutuksen tarvetta. Raviurheilu hallinnollisesti osana maa -ja metsätaloutta ei ole se helpoin lenkki muutenkin vaikeassa, monitasoisiin tukiin perustuvassa taloudellisessa kokonaisuudessa. Kansa valitsee edustajansa. Meidän vastuulla lajina on varmistaa, että äänestystuloksesta riippumatta hevosalaa koskevat linjaukset tehdään oikeisiin faktoihin perustuen. Tällöin mahdolliset kipeät päätökset on helpompi hyväksyä.