Peli ei vedä, haittaakse?

Hevosurheiluun kesäkuussa 2018 kirjoitettu kolumni

Pelivaihtojen laskun ovat havainneet tänä keväänä kaikki niitä analyyttisesti, tai edes puolitosissaan seuraavat. Arjen T-pelin vaihto on tippunut alle sadantuhannen rajan ja viikon pääpelien liikevaihdon merkitsevin – eli ensimmäinen numero on pienentynyt.

Peliyhtiö etsii pikapaikkoa arjen T-pelin vaikeuttamisella. Keskusteluissa on keskustelijalähtöisesti etsitty syitä, tai korjauskeinoja. Pelaajainformaatiota pitäisi lisätä. Tv – aikaa pitäisi saada takaisin. Hevosihmisiä on houkuteltu edelliseen viittaamalla pelitalkoisiin. Onko tekemisellä vaikutusta? Toki kaikella tekemisellä, tai tekemättä jättämisellä on vaikutusta, mutta mikään yksittäinen toimenpide ei estä yleistä, globaalia kehitystä, jossa digitalisaatio ja uuden sukupolven viihdetarjonta syrjäyttää vanhaa. Ja T5 kupongin täyttäminen auringonlaskun markkinassa kamppailevassa lähiön R-kioskissa on vanhaa. Tapahtumilla – mahdollisesti myös ravitapahtumilla on elämysmarkkinassa tilaa. Etänä – edes sähköisissä kanavissa tapahtuva pelaaminen ei ole kasvavaa tekemistä.

Raviurheilu ei ole ongelman kanssa yksin. Se on kuitenkin haasteellisemmassa tilanteessa, kuin moni muu urheilulaji, tai harrastusmuoto. Tämä johtuu erityisasemasta, jonka oman pelin kautta tuleva rahoitus on mahdollistanut. Osaisimmeko helposti vastata, jos hevosurheilua tuntematon kysyy, miksi raveissa on rahapalkinnot, mutta ratsastuskilpailuissa ei? Tai miksi ponilähdöissä on pienet rahapalkinnot, mutta Hippo-hiihdoissa alpakkalusikat? Kyllä meillä tähän vastaus on, mutta se pitää varautua taitavasti julkituomaan, jotta pärjäämme tulevissa yhteiskunnallisissa debateissa.

Veikkaus joutuu tekemään monia markkinoinnillisia ja liiketoiminnallisia kompromisseja toimiessaan yksinoikeusjärjestelmän oikeutuksen paineessa. Vastuullisuus kasvaa. Kaikkea pelaamista koskevaan tunnistautumiseen liittyviä aikatauluja on tehty ja julkaistu. Anonyymin rahan poistuminen pelimarkkinasta vähentää pelin kokonaismäärää merkittävästi. Peliyhtiö on jo varmasti tehnyt tarkkoja arvioita tuottojen pienenemisestä. Onko meillä edunsaajana jo tehty samansuuntaisia valmisteluja? Ei ainakaan julkisia. Ei kai me oleteta, että laskevassa pelimarkkinassa raviurheilun osuus tulee kasvamaan nykyisestä neljästä prosentista ylöspäin? Siinä poliittisessa rahanjaossa on samassa vaakahimmelissä mm kulttuuri, nuorisotyö, sosiaali -ja terveyspalveluita ja raviurheilu. Kabinetissa rahanjaossa voisi vielä pärjätä, mutta avoimessa viestinnässä ei.

Voisiko jo tänä kesänä käydä oikeasti ja ääneen julkista keskustelua kilpailutoiminnan strategiasta, joka integroituu laskevaan pelituottojen ennusteeseen esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikajanalla. Hallitsemattomasti tapahtuva pudotus ravistelee raviratayhtiöiden ja ammattimaisten valmennustoimintaa harjoittavien yrittäjien toiminnan edellytyksiä kohtuuttomasti, mutta oikein valmistautumalla muuttuva tilanne on helppo sietää. Rumasti yleistäen: Jos palkintokakkua pitää pienentää 20%, niin tasaisella leikkurilla kaikilla menee huonosti, tai oikein huonosti. Jos sama palkintojenpudotus toteutetaan ravipäivien ja lähtöjen määrää vähentämällä, niin taloudellinen vaste kilpailusuoritusta kohti säilyy ennallaan. Voi olla, että karsittujen listat palaavat paikoitellen takaisin, mutta kuluttajalle tämä näkyy lähtöjen urheilullisen tason kasvuna.

Valitettavasti mikään ei tällä hetkellä näytä tällaiselta tulevaisuuteen valmistautumiselta. Kasvatustoiminta laajenee määrällisesti jopa voimakkaammin, kuin laadullisesti. Tämä voi näyttää hienolta Hippoksen vuosikertomuksessa, mutta ei kasvatustoiminnan, eikä varsan hankinnan taloudellisessa mielekkyydessä yksittäisen hevosen keskimittaisen kilpauran pituisella aikavälillä tarkasteltuna.

Kilpailupäivien määrä kasvoi Magic Mondayn myötä tälle vuodelle ja ensi vuonna jopa mahdollisesti lisää. Lyhyissä tapahtumissa kilpailunjärjestäjän kulut yhtä lähtöä kohti on pidempää tapahtumaa suuremmat. Tämä lisäksi ohjaa kilpailujen painopistettä maakuntaradoille. Kesäradoilla on kuitenkin enemmän annettavaa uudelle yleisölle. Lisäksi kilpailunjärjestämisen ja pelituottojen ulkopuolisten tuottojen suhde on pienillä toimijoilla paljon isompia ratoja terveemmällä pohjalla.

Ikävistä uutisista on keljumpi puhua, kuin positiivisista asioista. Silti toivon, että joku laskisi Hippoksen hallitukselle auki, paljonko palkinnot olisivat laskeneet tänä vuonna, jos rahoitus tulisi vain hevospeleistä? Mitä palkinnoille tapahtuisi silloin, kun ATG siirtyy monikansallisille markkinoille ja siten Veikkausyhteistyön ulkopuolelle? Lisäksi esitän kysymyksen: Onko raviurheilun rahoituksellinen, vielä puhkeamaton kupla jopa suurempi, kuin yhdeksänkymmentäluvun lamaa edeltänyt? Ainakaan se ei ole puhjennut, joten asioille ehtii vielä tehdä jotakin.

Tuomitsemisen kulttuuri

Hevosurheilulehdelle huhtikuussa 2018 tehty kolumni

Naapurini ajaa kotikadullani kamalan kovaa. Samalla kadulla, tai ainakin sen läheisyydessä leikkii paljon lapsia. Minusta kaaharia pitäisi sakottaa tuntuvasti. Oikeastaan häneltä voisi ottaa kortin pois. Myös auton kotimaiset kilvet voisi ottaa pois. Ajakoon amerikanraudallaan jatkossa jenkkilässä. Pitäisikö minun vielä ryhtyä keräämään nimiä adressiin hänen ajo-oikeutensa eväämiseksi? Ainakin haluaisin, että kaikkien Haarikkakadulla ylinopeutta ajaneiden nimet julkaistaisiin kootusti yhtenä julkaisuna. Pääsisivät muutkin naapurit paheksumaan. Ryökäleet ajavat vielä tuunatuilla autoilla, kun itselläni on vain perhefarmari.

Kuulostiko koomiselta? Miksi me sitten itse haluamme nostaa oman sormen syyttävästi hevosten tunnistusgatessa? Rikkeitä on tehty, mahdollisesti rikoksiakin. Hippos hoiti alkuhapuilun jälkeen asian jämäkästi ja viranomaiset hoitavat lopun. Meidän hevosurheilun ystävien ei kannata purkaa omaa pahaa oloa tuomitsemiseen ja negatiivisuuden lietsomiseen. Valtiolla ja organisaatioilla on sitä varten omat järjestelmänsä.

Mitä me ajattelemme, kun luemme koiralehdestä, tai keskustelupalstoilta yksittäisen koiraharrastajan eläimen - harrastekaverinsa huonosta kohtelusta? Ainakin minulle tulee mieleen, että koirat on parempi pitää lemmikkinä, eikä kiusata tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Eläimien käyttäminen harrastustoiminnassa ei ole nykyisessä, eikä tulevaisuuden yhteiskunnassa itsestäänselvyys. Tämän saman kysymyksen nosti esiin myös valmisteluvaiheessa oleva uusi eläinsuojelulaki. Synnytämmekö negatiivisia asioita esiin nostamalla ja samaa lajia harrastavia syyttämällä alan ulkopuolisille mielikuvia lajimme turmiollisuudesta ja sopimattomuudesta nykyajan yhteiskuntaan? Ainakin ilmeinen riski tästä on olemassa.

Haluammeko hyvää lajillemme? Uskon niin. Tämä laji on vain niin suuri, että koemme kaikki tunteet sen ympärillä vahvoina ja voimakkaina. Jos minulle rakkaassa lajissa joku tekee rötöksiä, häntä kuuluu tuomita ankarasti, jotta lajimme maine pelastuu. Minun kotikadulla kuuluu kaahailusta sakottaa kovemmin kuin naapurikunnassa. Inhimillistä. Se ei vain näytä hyvältä ulkopuolisin silmin. Julkisesti asioista kirjoittamalla ja keskustelemalla, me nostamme oman lajikritiikkimme näyteikkunalle. Tältä samalta näyteikkunalta lajin ulkopuoliset luovat mielikuvansa harrastuksemme laadusta ja houkuttelevuudesta.

Mikä minä olen tuomitsemaan ketään tuomitsemisesta? En mikään. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin, että raviurheilua tarkastellaan nyt instituutiona monitasoisemmin kuin koskaan aiemmin. Raviurheilu on eläimien hyvinvointia, elämysteollisuutta, Veikkausvaroin tuettua toimintaa, työllisyyttä ja maaseudun rakennemuutoksen hallintaa. Meidän kaikkien lajia rakastavien kannatta ottaa huomioon monitasoiset vuorovaikutuspinnat. Lisäksi joudumme hyväksymään, että ulkopuoliselle tarkkailijalle asiat ovat juuri niin hyvin, tai huonosti kuin ne näyttävät olevan. Siksi on tärkeää, että me emme itse alleviivaa ja näytä kaikkia lajimme nurjia puolia. Naapurini auto on aika hieno. Taidan pestä omani. Kotikadullani ei ole sattunut tänä vuonna yhtään onnettomuutta.

Hevosala teki mediavaikuttajan!

Hevosala teki Mikko Kiesiläisestä mediavaikuttajan. Mikko Kiesiläinen kirjoittaa aamulla provosoivasti Kaustisen raviradan saamista avustuksista. Iltaan mennessä kirjoituksen faktoja oikoo Suomen Hippos ry:n toimitusjohtaja Vesa Mäkinen. Asiasta innostuu päivän mittaan kansanedustaja Juhana Vartiainen, jonka sitaatit uutisoi maamme toiseksi luetuin päivälehti, Maaseudun Tulevaisuus seuraavana aamuna. Samaan aikaan kansanedustajan kommenteista pahoittaa julkisesti mielensä Suomen Hippoksen tj Vesa Mäkinen ja  asiaa selittelee julkisesti Juhanan puoluesihteeri.

Tiesitkö sinä puoli vuotta sitten, kuka on Mikko Kiesiläinen? Hän oli töissä Helsingin ylioppilaskunnan varainhoitoyhtymässä. Hänen merkittävin poliittinen meriitti oli paikka Vihreiden varavaltuutettuna. Varavaltuutettuna, puolueessa, josta ainakin kotikunnassani Lahdessa valtuutetuiksi pääsi kaikki halukkaat ja muutama muukin.

Lapsuuteni aikoihin meillä maalla, pienessä kylässä kiersi paljon hupsuja huutelijoita. Yksi heistä oli varma, että maapallo ei voi kiertää aurinkoa. Jos pyörimistä tapahtuisi, niin naapurin keltainen mökki olisi joskus vasemmalla, eikä aina oikealla tuvan ikkunasta katsottaessa. Kukaan ei kyseenalaistanut hänen teoriaa. Emme myöskään ryhdy kotiovea kolkuttavien Jehovan todistajien kanssa teoligosfilosofiseen väittelyyn.

Miksi me sitten otamme hengen ja periaatteen asiaksi raviurheilun rakenteita ymmärtämättömän niihin kohdistaman kritiikin? Varmaankin rakkaudesta lajiin. Samasta rakkaudesta Mikko Kiesiläinen on vaikutusvaltaisempi kuin koskaan. Libera on palkannut hänet huutamaan yksilönvapauden aatetta palkkatyönä, aiemman harrastuksen sijaan. Myös hänen some seuraajien määrä ja heidän poliittinen painoarvo ovat kasvaneet huomattavasti.

Pari hyvää loanheittoa raviurheilulle toimi hienosti. Niin hienosti, että heittämistä kannattaa varmasti jatkaa. Onko meillä raviurheilun rakastajilla jotain oppimista tästä prosessista? Miksi apteekkarit eivät puolusta järjestelmää ääneen somessa? Miksi Pekkarinen ei selittele turvetuotannon tukia? Miksi emme ihmettele, miksi Alkon markkinointiviestintä ei puolusta monopolia Mikon pillin mukaan? Miksi Alkon toimitusjohtaja ei lue joka aamu Mikon twiittejä?

En väitä, mutta kysyn, olisiko meillä opittavaa?

Valtakunnassa kaikki hyvin

Julkaistu Hevosurheilussa marraskuun lopulla 2017

Valtakunnassa kaikki hyvin. Tai ainakin valtuuskunnassa. Suomen Hippos ry:n valtuuskunta kokoontui 24.11 syyskokoukseensa. Kokouksessa valittiin selvällä enemmistöllä kaikki erovuoroiset, vanhat edustajat jatkamaan Suomen Hippos ry:n hallituksessa. Uudistuspassiivisuutta alleviivasi, että vanhan hallituksen vakavin uhkaaja on vanhuuseläkkeellä.

Tietääkö raviurheileva kenttä oikeasti, miten Suomen Hippoksen päätöksenteko tapahtuu ja ketkä aktiivisimmin valtaa käyttävät? Voivat tietää, mutta eivät ainakaan näe. Suomen Hippos linjasi valtuuskunnan kokouksen aiemmasta poiketen suljetuksi – jopa sisäpiirimedioilta. Samassa kokouksessa hyväksyttiin strategia vuosille 2018 – 2020, jossa sanotaan: ”Toimintavuosina pyritään parantamaan alan sisäistä viestintää ja vuoropuhelua”. Silloin kun presidenttinä oli Kekkonen, oli luontevaa tehdä päätökset suljetuissa kabineteissa. Nykyään eduskunnan keskustelutunnit televisioidaan, kaupunginvaltuustojen kokouksia striimataan avoimeksi. Hevosala sulkee ulkopuolelle, jopa omistamansa median. Päätös ei ollut kovin linjassa samassa kokouksessa hyväksyttyyn strategiaan, eikä hallituksen puheenjohtajan, Antti Lehtisalon aloitushaastattelussa peräänkuuluttamaan avoimuuteen ja asiakaspalveluhenkisyyteen. Miksi näin toimittiin? Syytä en tiedä, mutta jos tästä joku hyötyy, niin se on yksittäinen päättäjä, eikä ainakaan raviurheilija. Jos päätöksenteko ei kestä avoimuutta, jossakin on vikaa.

Yksittäisen kokouksen julkisuudella ei ole isoa merkitystä. Linjanveto kohti sulkeutuneisuutta on kuitenkin iso harmi. Ympäröivä maailma toimii avoimesti ja nopeatempoisesti. Se on täynnä aktiivista keskustelua myös raviurheilun tulevaisuutta suoraan koskevista asioista. Liberalismi nostaa päätään maamme uuden polven päättäjien keskuudessa. Galluppien mukaan iso osa meistä haluaa lääkkeiden hinnat alas ja apteekit vapaan kilpailun piiriin. Myös ajokortin hintaa olisi kiva saada halvemmaksi ja opetus vapaaksi. Samaa mieltä olemme hieman varauksellisemmin taksiliikenteestä ja viineistä lähimarketeihin. Näiden asioiden äänekkäimpien lobbareiden listalla on myös pelimarkkinan kilpailun vapauttaminen.

Veikkauksen yksinoikeus ei ole akuutisti uhattuna, mutta monta pienempää kriisiä on juuri nyt ajankohtaisena. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos on esittänyt ministeriölle rahapeliautomaattien poistamista kaupoista. Toteutuessaan tämä pudottaa raviurheilulle tulevia tuottoja suoraan todella merkittävästi. Välillisesti vielä enemmän, sillä kiristyneessä taloustilanteessa raviurheilun 4% osuus joutuu kestämättömään valoon yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpien tulontarvitsijoiden rinnalla. Vai uskommeko, että olemme vahvoilla, jos jostakin tarvitsee leikata. Opetustoimi, nuorisotoimi, sosiaalitoimi vastaan raviurheilu? Lisäksi kotimaisen raviurheilun oma tuotto kokonaispelikatteeseen on reilusti alle tuon osuuden. Siihen etsitään korjausta taikuuteen turvautumalla. Magic Monday.

Ruotsissa kaksi päällekkäistä profiiliravitapahtumaa tv:n ehdoilla sai aikaan katoamistempun yleisössä. Jopa siinä määrin, että Solvallan päättäjät ovat asian kanssa hädissään. Lyhyellä tähtäimellä viikon kolmas profiilipäivä varmasti nostaa pelivaihtoja. Illuusiona pidän kolmen vaikean (65/76) pelin viikoittaisen pyörittämisen kestävyyttä. Kolmas vaikea peli väistämättä syö vaihtoja kahdelta muulta päivältä, keskiviikolta ja lauantailta. Jo nyt niiden pelien poolit ovat liian pieniä pelin vaikeuteen, joten analyyttistä rahaa niihin ei voi uutena tulla. 70 – luvun Suomessa lähes alalla, kuin alalla lisätty tarjonta synnytti kulutusta, kunnes ostotarpeen saturaatiopiste vähitellen saavutettiin.  70 – luvun jälkeen menestynyt markkinointi on täyteen kilpailluilla aloilla tehty muilla keinoin.

Monissa lastenjuhlissa esiintyy paikallisia taikureita. En minä niidenkään kaikkia temppuja ymmärrä. Ehkä on oikein valtuuskunnan tapaan sulkeutua. Raviurheilun yhteiskunnallinen asema on nyt hyvä. Jos sulkeutuminen toimii, kuten kolikkopelien lukitusnappi, niin ehkä kaikki hyvä säilyy, eikä murheita tule.

Psst, hevoskuiskaaja kuuletko

Julkaistu Hevosurheilussa helmikuu 2018

Psst! Hevoskuiskaaja, kuuletko

Sinulle on töitä. Lajimme tarvitsisi kipeästi kuiskaajaa raviurheilun tulevaisuutta koskevien päätösten valmisteluun. Yhä useammat lajiamme koskevat isot päätökset ovat oman päätäntävallan ulkopuolella. Esimerkkeinä raviurheilun vuosittain saama tulovirta kansallisista pelituotoista, verotus ja uusi eläinsuojelulaki.

Toki ilman omaa lobbariakin Hippos ja mahdollisesti myös ravivalmentajat ry ja hevosenomistajien keskusliitto pääsevät antamaan lausuntonsa kunkin asian valmisteluvaiheessa. Tässä ollaan kuitenkin vaikuttamassa vasta toisessa aallossa. Jotain asioita voi korjata faktaperusteisesti ja jotakin alaamme osuvaa piikkiä voi tylsistyttää. Tehokkain aika vaikuttamiselle on oikean henkilön oikeille henkilöille kohdentama vuoropuhelu valmistelun käynnistyessä, tai jo ennen sitä. Oikeilla faktoilla ja vahvalla tahdolla vaikuttaa. Näin toimii elinkeinoelämä, energiapolitiikka ja vientiteollisuus, sekä monet muut osaavat tahot. Mikään ei kiellä meitä toimimasta samoin.

Kuiskaajalla olisi käyttöä myös sisäiseen viestintään. Raviurheilun harrastaminen on helpompaa, byrokratialtaan edullisempaa ja palkitsevampaa, kuin moni muu eläinurheilu. Niiden järjestökenttä on jäsentymätön, osin epälooginen ja varainhankinnaltaan vain jäsenistölle kohdennettujen maksujen varassa. Raviurheilun säännöt ja niiden tulkinnat ovat raveissa paljon ammattimaisemmin hoidettu, kuin esimerkiksi kissa, tai koiraharrastuksen parissa. Lisäksi säännöt ovat myös pääosin harmoniassa muun maailman kanssa. Tyytymättömyyttä keskusjärjestöön, maksuihin ja toimintatapoihin on silti paljon. Kaikki herraviha ja järjestövastaisuus ei voi kadota hetkessä, mutta jos suuntaa saisi oikaistua, niin meillä kaikilla olisi parempi toimia lajissa. Iso osa kritiikistä voisi kadota puhumalla ja kuuntelemalla.

Oman lobbarin tärkeyttä voisi nostaa esiin myös sillä, että ravipuolueen romahdus seuraavissa puoluevaaleissa on jyrkempi, kuin millään oikealla puolueella. Raviurheilulle myötämielinen keskusta tulee olemaan seuraavissa vaaleissa varma häviäjä kannettavanaan olevan pääministeripuoluerasitteen vuoksi. Perussuomalaisten raviurheilumyönteisyys loikkasi sinisiin. Vihreissä tulevaa puolueohjausvastuuta on selkeästi ottamassa puolueen talousliberaali siipi. Heidän raviurheiluvarautuneisuus on nettiväittelyillä eskaloitu aktiiviseksi raviurheilun rahoituksen vastustamiseksi, tai ainakin kyseenalaistamiseksi.

Raviurheilu on lähitulevaisuudessa joutumassa tilanteeseen, jossa sen tulevaisuuteen vaikutetaan poliittisin päätöksin ilman, että poliittinen vastuunjako suosii lajiamme yhtään. Tällöin tarve puoluerajat ylittävälle henkilötason lobbaamiselle korostuu entisestään. Sopivia, oikeita verkostoja omaavia henkilöitä voi olla vaikea, mutta ei mahdoton löytää. Sitä ennen täytyy havaita tarve ja ilmaista tahto. Toivottavasti tämä tahto löytyy.

Kenkäpakko - lakko

Hevosurheilulle tehty, aikatauluepäselvyyden vuoksi julkaisematta jäänyt kirjoitus

Kenkäpakko astuu voimaan keskiviikkona 15.11 Vuosi sitten asia herätti keskustelua. Väljänä loppupäätelmänä oli, että kielto on hyvä, tai vähintään perusteltu. On mahdollista, että joku valmentaja ottaa epäterveen riskin kengittä kilpaillessa joko ahneuttaan, tai ymmärtämättömyyttään.

Kengättömyys on terveysriski jäisillä varikkoalueilla, mutta myös terveyttä edistävä toimi kilpailutilanteessa ongelmaliikkeisellä hevosella. Kengityspakko on mukaillen poimittu Ruotsista, josta ammennettiin myös opit kengättömyyden eduista.

Lapseni ovat jo koululaisia, mutta muistan ajat lastentarhoista. Lapsilla oli kurapuvut ja saappaat märillä syyskeleillä ja helposti puettavat talvikengät pakkaspäivinä. Talvikenkäpakko katsottiin lämpömittarista, eikä kalenterista. Suomi on melko iso maa. Lappiin tulee talvi usein Etelä-Suomea aiemmin. Harvoin minnekään talvi tulee tasan marraskuun puolivälissä.

Ehdotan, että pidetään kenkäpakko myös ensi talvena, mutta annetaan ratojen kilpailueläinlääkäreille oikeus ja velvollisuus luopua tästä esimerkiksi kaksi vuorokautta ennen kilpailutapahtuman alkua. Tätä kirjoitettaessa Vermon 15,11 raveihin on aikaa juuri tuo kaksi vuorokautta. On ilmeistä, että kilpaa ajetaan märällä kesäradalla, jossa kengättömyys on monelle hevoselle kilpailuetu ja terveyttä edistävä toimenpide. Kielto ei palvele suoraan yhtään kilpailijaa.

Tulevat säätilat ovat aina ennusteita. Minä ennustan, että Foreca, tai Ilmatieteenlaitos ennustaa tälle kenkäpakkokaudelle kymmeniä ravipäiviä, jossa pikkumuutoksella sääntöön saadaan paljon hyvää kilpailijoille. Sekä sporttiin, että terveyteen.

Meidän palkinnot on saavutettu etuus

Julkaistu Hevosurheilussa 10 / 2017

Vihreä ekonomisti Mikko Kiesiläinen ja salskea populisti Tuomas Enbuske aiheuttivat ainakin sosiaalisessa mediassa suuria tunnekuohuja pöyhiessään ministeriöiden budjetteja. Ehdottivat hevosalan tukien ohjaamista perusopetuksen leikkausten paikkaamiseen.

Luulen, että hevosurheilun ystävien ristiinnaulitsemat provokaattorit olivat hevosalan rahoitusrakennetta ymmärtämättömiä ja vahingossa väärässä. Puhutut 40 miljoonan euron tuet maksetaan ainakin epävirallisesti totopelien tuottovaroista korvamerkittynä. Ne ovat siis meidän itse ansaitsemia varoja.

Meidän alan omien mielipidevaikuttajien ja someaktiivien ryhmäkäyttäytymisessä näen kuitenkin erittäin huolestuttavia piirteitä. Miksi me haastamme näitä provosoitsijoita väittelyyn ja alleviivaamme heidän olevan väärässä. Kun tosiasiat ovat omalla puolella, toiset on helppo talloa. Toki virkamiesten pitää oikaista virheelliset faktat.

Vanhan politiikan konkarin, Johannes Virolaisen viisaus pätee edelleen: Politiikassa kuuluu ottaa pistevoitto. Täystyrmäys ei ole hyvä asia. Sillä saa liikaa vastareaktioita aikaan. Viimeisin esimerkki löytyy Halla-aholaisten vaalivoitosta Perussuomalaisten puheenjohtajavaalissa. Tulos saavutettiin jo tällä. Kun vielä sen jälkeen muita nöyryytettiin 2. ja 3. varapuheenjohtajan vaalissa, niin nöyryytetyt häviäjät lopettivat leikin ja puolue suli alta.

Öykkäröivään uhoon meillä raviurheilun ystävillä ei ole varsinkaan juuri nyt varaa. Palkinnot ovat paremmat, kuin ehkä koskaan. Olemmeko pysähtyneet miettimään, miksi? Niin. Ne ovat korkeat poliittisten neuvottelujen ja päätösten määrääminä. Osaammeko argumentoida, miksi näin kuuluu olla, muutoin kuin puhumalla vihdoinkin saavutetusta edusta?

Vallitseva palkintotaso on mielestäni rinnastettavissa vaalivoittoon, joka syntyi hyvinkin poliittisen neuvottelun tulemana osana Euroopan Unionin edellyttämää peliyhtiöiden yhdistymisprosessia. Myös uusia vaalivoittoja voi olla luvassa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että ylämäkien jälkeen kuljetaan usein alaspäin. Vaalitappio on mahdollinen, varsinkin mikäli suututamme raviurheilukriittiset tahot raviurheiluvihamielisiksi. Perustan huoleni myös sille tosiseikalle, että ravipalkintojen kohteena olevien Suomen ravien pelivaihdot ja pelikate ovat pitkässä ja melko jyrkässä laskussa.

Mielestäni nyt vaaditaan systemaattista ja organisoitua viestintää raviurheilun positiivisista elementeistä. Hevosalan työllistävästä vaikutuksesta. Hevosalan suuresta välillisestä työllistävästä vaikutuksesta, sekä siitä, että raviurheilu työllistää siellä, missä työllisyystilanne on kaikkein lohduttomin. Maalla ja matalan koulutuksen väkeä. Esille voi nostaa raviurheilun merkitystä maaseudun rakennemuutoksen hallinnassa. Korostaa pitää hevosten hyvinvointia, eettistä urheilua ja ravien upeaa nuorisotyötä ja siten syrjäytymisen ehkäisyä.

Perkeleiden aika on silloin, kun meitä jyrätään. Ei nyt, kun jotkut hieman sohivat ja vielä väärillä faktoilla. Suututettuna he saattavat löytää oikeitakin argumentteja kyseenalaistamaan meidän aseman. Aseman maailman positiivisimmin juuri nyt kehittyvänä raviurheilumaana.

Kuuluuko kuninkuusravit Vermoon?

Julkaisutu Hevosurheilussa 7 / 2018

Niin, kuuluuko? Voiko herätysjuhlat sijaita pakanan pelloilla? Onko Pori liian pieni Suomi Areenalle? Hyvällä tuotteella on aina ottajia. Hyvistä kiertävistä tapahtumista syntyy aina kilpailua. Tervettä ja epätervettä.

Vermon osalta keskustelu on turhaa. Kunkkarit on raviurheilun ylivertaisesti paras näyteikkuna. Sellaista ei ole vara sulkea noin kahden miljoonan ihmisen potentiaalilta. Lisäksi iso kaupunki tuo monia etuja ison tapahtuman järjestäjälle. Helpoimmat mainiten, toimiva julkinen liikenne koko Suur-Helsingin alueelta ja hotellikapasiteetti, jossa hinnat eivät nouse tapahtumaviikonlopuksi pilviin.

Miksi kuninkuusraveista on tullut nykyisen kokoinen ja arvoinen brändi? Se on yksi harvoja tapahtumia, joka palvelee tasavertaisesti yleisöä ja osallistujia kaikista sosiaaliluokista. Yleisössä on konkareita ja ensikertalaisia. Maalaisia ja kaupunkilaisia. Yrittäjiä ja duunareita. Ainoa puuttuva poikkeus on mamut, sillä kansallisesta lähihistoriasta kasvunsa ammentanut tapahtuma ei houkuttele sitä ymmärtämättömiä.

Lähes satavuotiaan, alun perin paikallisen tapahtuman rakentuminen kohti nykyistä mittaa ajoittui kansallisromanttiselle kaudelle. Sodanjälkeinen aika toi vaurautta ja mahdollisuuden tapahtumiin osallistumiseen. Alkava kaupungistuminen haikeutta maaseutua kohti, johon hevonen urheilijana sopi. Luontaista jatkoa tapahtuman kehitykselle toi raviurheilun kova nousukausi 70 – 80 lukujen taitteessa.

Parina ensimmäisenä etäpeliajan vuotena kuninkuusravien yleisömääriä suojeltiin sulkemalla etäpeli. Myöhemmin tämä ei onnistunut. Samalla rajoittamiseen perustuva toiminta osoittautui nopeasti myös turhaksi – tässäkin.

Alueelliset erityispiirteet ovat nousseet viime vuosien järjestelyissä positiivisella tavalla esiin. Hallittu kolmepäiväistyminen on tuonut sopivia elementtejä lisää. Varsahuutokauppa, sekä nostalgiaa ammentava legendat lähtö.

Mitä seuraavaksi? Pitääkö kilpailumatkoja muuttaa? Pitääkö päälähtöjä jakaa kolmelle päivälle? Pitääkö ruunat ottaa mukaan? Pitääkö siirtyä karsintakilpailuihin raativalinnan sijaan? Pitääkö järjestävien ratojen määrää rajata? Pitää! Siis keskustella. Vaikka provosoiden. Mitä enemmän mielipiteitä, sen enemmän sitoutuneisuutta ja kanavoitua intohimoa. Sillä brändi kasvaa ja tapahtuma voi hyvin. Muutosratkaisujen tekemisen on parempi olla paljon konservatiivisempaa. Sitä se onkin. Tietyllä tavalla pidän kuninkuusravibrändin vahvuutta Suomen Hippoksen jäykän päätöksentekojärjestelmän positiivisena lieveilmiönä. Sen on annettu vahingossa kasvaa juuri sellaiseksi, kun se tällä hetkellä on. Loistavaksi tapahtumaksi ihan jokaiselle sinne saapuvalle.

Myytti raviurheilun rakennemuutoksesta

Julkaistu Hevosurheilussa 6 / 2017

Raviurheilusta puhutaan jopa omalla joukkueella maalaismaisena ja epätrendikkäänä lajina. Raviurheilun tulojen ja menojen rakenne on kuitenkin muuttunut viime vuosikymmeninä merkittävämmin, kuin monen muun lajin, tai urheilun ulkopuolisen toimialan. Alalla on jo pitkään hyödynnetty teknologiaa ja modernia kaupankäyntiä.

30 – vuotta sitten, 1987, Suomen Hippos ry pyöritti totopelejä raviradoilla. Raviratojen tulonmuodostus koostui omien ravien pelituotoista, sponsoroinnista, lipunmyynnistä ja oheispalveluiden kaupasta. Pelivaihdot kasvoivat ja palkinnot olivat hyvät. Jälkikäteen on huomattu, että virhe tapahtui, kun tulevan vuoden pelivaihtojen kasvu maksettiin palkintoina ulos jo vuotta ennen niiden sisääntuloa. Suurinta valtaa piti Suomen Hippoksen 44 – henkinen valtuuskunta, joka valitsi jäsenistönsä ehdotuksista aluepoliittisin perustein 9 päisen hallituksen, jolla oli operatiivinen valta.

20 – vuotta sitten, 1997, totopelit olivat siirtyneet rata-aitojen ulkopuolelle. Ensin ravintoloihin ja sitten kioskeihin. Uudet markkinapaikat nostivat pelimyynnin rajun notkahduksen jälkeen kovaan kasvuun. Pelin merkitys raviratojen tulonlähteenä korostui merkittävästi aiempaan. Näihin aikoihin syntyi viime vuoteen asti jatkunut tilanne, missä raviradat tuottivat voittoa kaikkina niinä päivinä, joina raveja ei järjestetty ja tapahtumapäivinä tehtiin tappiota muiden ratojen eduksi. Suomen Hippoksen valtuuskunnassa oli 44 jäsentä. Se valitsi operatiiviseen johtamiseen yhdeksänhenkisen hallituksen samoin perustein kuin aiemmin. Pelkkää pysähtyneisyyttä hallinnossa ei ollut, sillä valmiiksi korkea keski-ikä synnytti luontaista henkilövaihtuvuutta hallintoon.

10 – vuotta sitten, 2007, Fintoto oli perustettu ja yritys oli vahvimmillaan. Nettipelistä oli kasvanut merkittävin myyntikanava ja raviradoilla pelattiin enää noin joka kymmenes pelieuro. Jossakin kohtaa historiankirjoittajat korostavat, miten etulinjassa hevosurheilu oli verkkokaupan käyttöönotossa. Raviratojen tulonmuodostus oli yhä enemmän omien tapahtumien ulkopuolisten tulovirtojen varassa. Tämä oli ehkä osasyy siihen, miksi raviradat selvisivät ulkoisesti erittäin hyvin taloudellisesta rakennemuutoksesta – ne eivät pystyneet omalla tekemisellä siihen juuri vaikuttamaan, joten virheitäkään ei ollut synnytettävissä. Suomen Hippos ry:n valtuuskunnassa oli 44 jäsentä. Heistä edelleen lähes puolet olivat hevosjalostusliittojen mandaatilla, vaikka bisnes oli karannut jo raviratojenkin ulottumattomiin. Hallitus valittiin samoin perustein, kuin aiemmin.

Nyt, 2017, Suomen Hippos ry:n omaisuus ja setelipaino, Fintoto on myyty Suomen valtion kokonaan omistamalle Veikkaukselle. Kaupan indikaattorina toimi lupaus 4% osuudesta koko maan pelimyynnin tuotosta hevosalalle. Raviratojen palkinnot maksetaan 100% osuudella maa- ja metsätalousministeriön kertymästä, kuten myös ratojen investoinnit suurimmaksi osaksi. Toimintaa ylläpitävän liiketoiminnan, tilavuokraukset, sponsorikumppanuudet ja oheismyynnin raviradat hoitavat itsenäisesti. Suomen Hippos ry:n valtuuskunnassa on jäseniä 44. Kainuun hevosjalustusliitolla on edelleen yhtä vahva edustus, kuin esimerkiksi Tampereen raviradalla. Hallitus valitaan samoin perustein, kuin aiemmin. Yksi iso muutos on kuitenkin tapahtunut. Suomen Hippos ei omista enää juuri muuta, kuin myynnissä olevat toimitilansa. Järjestöllä ei ole enää samaa välillistä 10.000 – 20.000 henkeä työllistävää vaikutusta kuin aiemmin, koska mikään raha ei enää kulje Hippoksen, tai sen omistaman yhtiön kautta. Iso asemavalta on muuttunut arvovallaksi.

10 – vuoden kuluttua, 2027, ATG:n jo nyt pitkään valmistelema irtiotto Ruotsin markkinointia sitovasta yksinoikeusjärjestelmästä on toteutunut. Ruotsin pelimyynti tapahtuu verkossa suoraan ilman kansallisia kumppaneita. Veikkaus Oy on lähes varmuudella olemassa, mutta lähes yhtä varmasti sen toimintakulttuuri on merkittävästi erilainen, kuin nykyään. Euroopan rahapelimarkkinaa tarkastelleista kukaan ei taida uskoa Suomen nykyisen yksinoikeusjärjestelmän kestävän vuosikymmentä. Totopelien osuus maamme kokonaispelimarkkinasta on ollut pitkään laskeva ja ainakaan minä en näe merkittävää muutosta eri suuntaan tulevaisuudessa. Asemavaltaa Suomen Hippoksella ei siis ole. Onko nykyinen 44 - päinen valtuuskunta se, jonka arvovallalla hevosalan toimintaedellytykset ylläpidetään tilanteessa, jossa tulot ja menot ovat kovemmassa epätasapainossa, kuin koskaan? Kolmannen polven hevosmiehien sijaan nyt tarvittaisiin kansantaloustieteen, liike-elämän ja myös sisäpolitiikan osaajia ja ymmärtäjiä enemmän kuin koskaan – ja heille aktiivinen operatiivinen valta tehdä ratkaisuja.

Omistajaohjatkaa meitä!

Julkaistu Hevosurheilussa toukokuussa 2017

Omistajaohjauksen perään huudeltiin säännöllisesti Fintoton toimikauden aikana. Nyt, peliliiketoiminnan siirryttyä kokonaan ravialan ulkopuolelle omistajaohjauksesta ei ole oltu kiinnostuneita.

”On se kyllä hyvä, että nyt ei tarvitse ajatella peli edellä”, sanoi jopa useampi johtaja / päällikkö statuksella Hippoksesta palkkaa nauttiva vuoden vaihtuessa. Mielenkiintoinen lausuma tilanteessa, jossa ravipelien järjestämisoikeus siirtyi Hippoksen omistamalta yhtiötä kokonaan alaan sitoutumattomalle kansalliselle pelimonopolille.

Veikkaus on tehnyt omaa toimintaa kehittäessään isoa omistajaohjausta. Kansallispeli pesäpallo pääsi aikanaan pitkävedon kohteeksi, mutta se edellytti niin suurta sääntömuutosta, että Tahko Pihkalan kääntyily haudassaan ei ole vieläkään laantunut. Lajin vedonlyönnillinen joutsenlaulu tosin oli se, että peliluukuille syöksyivät väärät pelaajat.

Ravien palkinnot ovat nousseet uuden peliyhteistyön hedelmänä kahteen otteeseen monilla kymmenillä prosenteilla. Murheellista on, että nykyinen palkintotaso ei perustu ollenkaan alan peliliiketoiminnan omaan tuottavuuteen. Tällaisilla kuplilla on taipumus puhkeilla. Raviurheilu sai peliyhtiöiden yhdistämisprosessissa lupauksen neljän prosentin tuotto-osuudesta. Jo yhdistymishetkellä ravipelien myynti oli lähempänä kolmea, kuin neljää prosenttia. Ero ei ole kuin yksi prosentti, mutta liikevaihdon alijäämä on silti 25 prosenttia. Tämä yhdistettynä saman suuruiseen palkintotason nostoon ajaa raviurheilun kestämättömään neuvottelutilanteeseen suhteessa muihin peliyhtiön edunsaajiin.

Onneksi Suomen Hippoksella on hyvä puheenjohtaja, Anti Lehtisalo, joka tämän lehden haastattelussa kertoi muokkaavansa Hippoksesta palveluorganisaation, jonka tärkeä tehtävä on luoda hyvä yhteistyö keskeisten sidosryhmien ja erityisesti uuden peliyhtiön kanssa. Alan tahtotila on siis kunnossa.

Miksi Veikkaus ei omistajaohjaa? Todennäköisin ja toivottavin syy on uuden aloittamisen kiire ja resurssipula. Jos syynä kuitenkin on, se, että Veikkausta ei kiinnosta, niin silloin raviurheilun viimeinen nousukausi jää lyhyeksi. Jos toimintaa ei kiinnosta kehittää, niin silloin tukemiseen käytetyt eurot on helppo leikata nopealla aikataululla niin alas, että ammattimainen, tai kunnianhimoinen harrastustoiminta raviurheilun parissa päättyy.

Mitä omistajaohjauksella voisi saavuttaa? Suurin hyöty ei ole raha vaan molemminpuolinen arvostus. Lisäksi kotimaisen raviurheilun elinvoimaisuudella voidaan turvata kansainvälisen ravipelaamisen kehitys. Tuskin kukaan aloittaa ravipelaamista Ruotsin lounasraveista. Niihin voi kuitenkin pelata, jos ravipelaamisen kipinä on syttynyt kotimaisista raveista. Kotimaisten ravien pelipoolit pitää pystyä ylläpitämään sellaisella tasolla, että niihin pelaaminen on mielekästä. Riskiraja ei ole vielä lähellä, mutta kehityksen suunta on valitettavan voimakkaasti rajaa lähestyvä. Tämän uhan eliminoimiseksi ala tarvitsee omistajaohjausta.

Unohtakaa lapsiperheet, tehkää tulosta!

(Julkaistu Hevosurheilussa huhtikuussa 2017)

Minulla on lapsia. Neljä. Käyn heidän kanssaan uimassa, ratsastamassa, hiihtämässä, laskettelemassa, Hoplopissa, kaupoissa, satunnaisissa tapahtumissa ja vaikka elokuvissa, mutta en hyvänen aika raveissa. Raveissa hevoset juoksevat kilpaa ja aikuiset, pääosin miehet, ohjastavat. Poikkeuksena tähän tyhjille katsomoille ennen varsinaista tapahtumaa ajettava ponilähtö.

Ravitapahtuman rakennetta ja hinnoittelua pitäisi muuttaa lapsiperhekohderyhmän tavoittelua varten niin paljon, että se ei voi olla järkevää. Lisäksi lähes kaikilla muilla kohderyhmillä on helpompi mahdollisuus ja halu kuluttaa ravitapahtumassa.

Rakenteiden murroksessa esille on nostettu kysymys: Miten ravitapahtumaa tulee muuttaa, tai kehittää tulevaisuudessa? Voin olla väärässä, enkä edes häpeä tunnustaa sitä, mutta mielestäni itse tapahtuma ei ole suurin ongelma. Onnistuneita muutoksia urheilulajeissa ovat olleet esimerkiksi pesäpallon, tai lentopallon sääntömuutokset. Niiden idea oli parantaa kohteen pelattavuutta ja pitkittää tapahtuman jännitettä siten, että koko ottelu ei voinut ratketa liian aikaisin. Hiihdon sprinttikisat puolestaan toivat tapahtuman metsistä yleisön eteen katsottavaksi. Raveissa jokainen lähtö luo oman jännitteensä ja koko kilpailu on jokaisen katsojan nähtävillä kokonaisuudessaan. Jos totuus on yhtä yksinkertainen, kuin edellinen ajatusketju, niin isoille rakenteellisille muutoksille ei ole tarvetta.

Voisiko benchmarkkaus maan ykköslajista, jääkiekosta auttaa? Lätkässä on ravien tapaan pelattavuus, jännite ja katsottavuus kunnossa. Lisäksi jäähalleissa on panostettu sisääntuloon, musiikkeihin ja äänimaailmaan, isoihin sisustuselementteihin, tunnelmaan, sekä oheisohjelmaan. Näissä jokaisella raviradalla on varmasti enemmän, tai vähemmän parannettavaa. Kuitenkin monilla radoilla jotkut asiat ovat oikeasti jo tosi hyvällä tolalla.

Ei jääkiekollakaan mene jättihyvin. Millään areenaurheilulla ei mene liian hyvin, sillä kuluttajakäyttäytyminen pirstoutuu ja digitalisoitumisen myötä myös passivoituu. Lisäksi polarisaatiotrendi vahvistuu edelleen. Eli megatapahtumat suurenevat osin jopa omalla painollaa ja pienet kuihtuvat ilman torjuvia toimenpiteitä.

Minulla on näkemys siitä, mitä raviradoilla pitäisi tehdä. Näkemys perustuu edellä esitettyyn ja 2006 – 2008 Jokimaalla kokeiltuun. Raviratojen pitää kategorisoida ja personoida tapahtumansa.

1.       Parhaimmillaan jokaisen raviradan päätapahtuma rakentaa koko raviurheilukeskuksen identiteetin. Päätapahtumalle tulee rakentaa vuosittain vaihtuva teema ja tarina, jonka avulla tapahtumaa pystyy kasvamaan ja kehittymään. Tästä paras esimerkki on St Michel.

2.       Muut luontaisesti isot tapahtumat, joilla vielä on yleisö ja sponsorit. Näitä on esimerkiksi ”tavalliset” 76 – ravit, jotka nousevat esiin paikallisissa medioissa.

3.       Teemojen avulla nostettavissa olevat tapahtumat, joista saadaan kustannustehokkaita oikeilla pikkutoimenpiteillä. Toimivia teemoja ovat olleet ainakin äijäravit, naisten illat, naapuriravit, ekakertaravit, omistajaravit, S, tai K – ketjuyhteistyöt, sekä ratakohtaiset omat onnistumiset, joista nousee erityisesti mieleen Kouvolan Nostalgiaravit.

4.       Muut tapahtumat, joissa painopisteen voi siirtää resurssien optimoinnin nimissä kilpailijoiden laadukkaaseen palvelemiseen. Jo nyt on totta, että suurin osa tapahtuman ihmisistä on tallialueella rajallisten palveluiden äärellä, kun radat ylläpitävät tappiollisesti yllä monipuolisia palveluja katsomoalueella, jossa yleisöä ei juurikaan ole.

Ravit on vapaasti katsottavissa olevien televisiokanavien näytetyin ja katsotuin urheilulaji. Raveissa käy vuositasolla edelleen tosi paljon yleisöä ympärivuotisuudesta ja tapahtumien suuresta määrästä johtuen. Fokus täytyy pitää olemassa olevan yleisön palvelemisessa ja heidän kokemusodotteen täyttämisessä, tai ylittämisessä. Kun tämän lisäksi saa suurtapahtumien, tai teemojen avulla jonkin verran uusia asiakkaita, niin kilpailussa muita lajeja vastaan pärjää, mikäli onnistuu tuottamaan uusasiakkaille positiivisen kokemuksen.

Kiteytyksenä vielä se, mitä halusin sanoa. Nyt ei saa jäädä odottelemaan ihmettä, ideaa,  tai uutta rakennetta, joka korjaa lajin ongelmat. Raviurheilu pystyy pärjäämään kilpailussa yleisöstä oikealla markkinoinnilla. Tämä markkinointi ei kuitenkaan ole inspiraation odottelua, vaan kovaa, osin tylsää ja systemaattista työtä. Hevonen hoitaa lopun.

Kookosmaito on kakkonen

Oletteko miehet joskus käyneet ostamassa kookosmaitoa? Joo ei ihan helppoa. Toisin kuin tavalliset maidot, nämä eivät löydy maitohyllystä. On etsitty. Terveystrendit ovat tuoneet keskipieniin marketteihinkin UHT – hyllyt. En tiedä mistä sanoista UHT tulee, mutta tiedän, että sieltä löytyy kovaan hintaan maidolle korvaavia tuotteita. Niistä löytyy kuuttatoista erilaista soijamaitotuotetta, saman verran kauramaitojuomia ja hyllymetreittäin riisiproteiinituotteita, mutta ei kookosmaitoa. Seuraavaksi tuli mieleen itämaisten tuotteiden hylly. Siellä on samaa tuotemerkkiä erilaisista öljyistä, levätuotteiden kautta sushiriisiin. Ei kookosmaitoa. Tuotemerkistä riippuen kookosmaito on pakattu säilyketölkkiin, tai pahvipurkkiin. Siis säilykehyllylle. Ensin sivuutin liha- ja kalasäilykkeet, sitten etsimään papujen, herkkukurkkujen ja hedelmäsäilykkeiden luota. Tiiviisti hyllytettyyn pitkään käytävään mahtuu paljon tuotteita, mutta ei kookosmaitoa. Paitsi sittenkin. Kookosmaito on sittenkin eläinperäinen tuote. Ne löytyivät kalasäilykkeiden alta alahyllyltä. Pitkän vatsakkaan miehen on vaan vaikea kumartua näkemään ne lattianrajasta. Case selvitetty. Paitsi, että ei ole. Kookosmaidon vastainen propaganda sijoittaa tuotteet jokaisessa kaupassa eri tavalla, joten sama etsintä on amatööreillä kohdallaan joka kerta. Ei minulla. Olen pro ja ostin niitä koko pakkauslavallisen. Meillä syödään jatkossa usein kookoskanaa.

Kookosmaito on kuitenkin kakkonen. Koettakaa miehet ostaa puolisollenne oikea terveysside. Sain tarkat ohjeet. Älä vaan osta tamponia. Osta terveysside. Terveysside. Mielellään Vuokkoset regular. Kookosmaitoa myyvä lähikauppa on jo kiinni. Kello on 21.45 ja Pohjois-Lahden viimeinen avoinna oleva kauppa on entinen Siwa, joka menee kiinni vartin kuluttua.

40plus vuotta ja aikuisikä lähes kokonaan parisuhteessa. Luulen osaavani. Pikavilkaisu kaupan opastekyltteihin. Kemikalio osasto. Syy-yhteyttä en ymmärrä, mutta tiedän, että terveyssiteet myydään kemikalio otsikon alla – ainakin tässä kaupassa. Ei siis harha-askeleita ennen oikeaa hyllyä. Oikea tuote on loppu. Tuttuja tuotemerkkejä löytyy. Ob, Tena, Allways, Tampax, Libresse, tai Pirkka. Osaisitko sinä valita? Miljonääriksi en edes haaveile, mutta päätin silti kilauttaa kaverille – tai siis puolisolle. Sain merkkisuosituksen.

Erilaisia tuotteita oli pikkukaupassa noin 60. Muutamassa luki tamponi ja yhdessä ohutside. Yhdessäkään ei lukenut terveysside. Juuri missään ei lukenut edes yhtään suomenkielen sanaa. Eikö näitä osta kuin neekerit. Puhun neekereistä siksi, että luulin pitkään, että neekeri on ainoa sana, jota suomenkielessä ei saa sanoa. Kuukautiset on nyt tietämistäni toinen. Toista oli silloin kun Pihtiputaan mummot elivät aikaa ennen vaihdevuosia. Silloin maitokaan ei ollut milkiä.

Kauppaa ei ehdi enää kaupungin toiselle puolelle vaihtaa. Kello on 21.56 ja kuulutukset kehottavat kylmäkiskoisen ystävällisesti siirtymään ostoksien kanssa kohti kassaa. Yhtään ei helpota pikainen tilanneanalyysi. Vaimolla on kuukautiset. Se tarkoittaa sitä, että ylimääräistä sympatiaa ei heru vikaostoksista näin täydenkuun aikaan.

Ostin kerran koko valikoiman lähikaupan teehyllystä protestina kritiikille edellisestä väärästä teelaadun valinnasta. Tämä toimi kerran – tuskin toista, sitä paitsi nämä näytekappaleet ei yhteen perheautoon mahtuisi. Valikoima on vähintään kattava.

Kädet hapuillen tuskanhiki kirpoilevana tartun tuotteeseen jossa lukee mm. Libresse, soft, comfortable, anatomically shaped, agaist leakages, triple protection, shaped front and back to fit your curves – siis suojaako tämä tissejäkin? – all around barrier, absorbent core, anti-leak walls ja soft topsheet.

Nämä ei ollut valintani peruste. Minun kielitaidolla kaikkea ei edes ymmärretty. Etukannessa luki onneksi myös goodnight wings, joten jos tällä saisi kauniit unet, niin tehtävä olisi suoritettu.

Ojensin paketin vapisevana ja alistuneena puolisolle. Ei kuulemma ollut oikea, mutta ihanaa, että yritin