(Julkaistu Hevosurheilussa huhtikuussa 2017)
Minulla on lapsia. Neljä. Käyn heidän kanssaan uimassa,
ratsastamassa, hiihtämässä, laskettelemassa, Hoplopissa, kaupoissa,
satunnaisissa tapahtumissa ja vaikka elokuvissa, mutta en hyvänen aika
raveissa. Raveissa hevoset juoksevat kilpaa ja aikuiset, pääosin miehet,
ohjastavat. Poikkeuksena tähän tyhjille katsomoille ennen varsinaista
tapahtumaa ajettava ponilähtö.
Ravitapahtuman rakennetta ja hinnoittelua pitäisi muuttaa
lapsiperhekohderyhmän tavoittelua varten niin paljon, että se ei voi olla
järkevää. Lisäksi lähes kaikilla muilla kohderyhmillä on helpompi mahdollisuus
ja halu kuluttaa ravitapahtumassa.
Rakenteiden murroksessa esille on nostettu kysymys: Miten
ravitapahtumaa tulee muuttaa, tai kehittää tulevaisuudessa? Voin olla väärässä,
enkä edes häpeä tunnustaa sitä, mutta mielestäni itse tapahtuma ei ole suurin
ongelma. Onnistuneita muutoksia urheilulajeissa ovat olleet esimerkiksi
pesäpallon, tai lentopallon sääntömuutokset. Niiden idea oli parantaa kohteen pelattavuutta
ja pitkittää tapahtuman jännitettä siten, että koko ottelu ei voinut ratketa
liian aikaisin. Hiihdon sprinttikisat puolestaan toivat tapahtuman metsistä
yleisön eteen katsottavaksi. Raveissa jokainen lähtö luo oman jännitteensä ja
koko kilpailu on jokaisen katsojan nähtävillä kokonaisuudessaan. Jos totuus on
yhtä yksinkertainen, kuin edellinen ajatusketju, niin isoille rakenteellisille
muutoksille ei ole tarvetta.
Voisiko benchmarkkaus maan ykköslajista, jääkiekosta auttaa?
Lätkässä on ravien tapaan pelattavuus, jännite ja katsottavuus kunnossa.
Lisäksi jäähalleissa on panostettu sisääntuloon, musiikkeihin ja äänimaailmaan,
isoihin sisustuselementteihin, tunnelmaan, sekä oheisohjelmaan. Näissä
jokaisella raviradalla on varmasti enemmän, tai vähemmän parannettavaa.
Kuitenkin monilla radoilla jotkut asiat ovat oikeasti jo tosi hyvällä tolalla.
Ei jääkiekollakaan mene jättihyvin. Millään areenaurheilulla
ei mene liian hyvin, sillä kuluttajakäyttäytyminen pirstoutuu ja
digitalisoitumisen myötä myös passivoituu. Lisäksi polarisaatiotrendi vahvistuu
edelleen. Eli megatapahtumat suurenevat osin jopa omalla painollaa ja pienet
kuihtuvat ilman torjuvia toimenpiteitä.
Minulla on näkemys siitä, mitä raviradoilla pitäisi tehdä.
Näkemys perustuu edellä esitettyyn ja 2006 – 2008 Jokimaalla kokeiltuun.
Raviratojen pitää kategorisoida ja personoida tapahtumansa.
1.
Parhaimmillaan jokaisen raviradan päätapahtuma
rakentaa koko raviurheilukeskuksen identiteetin. Päätapahtumalle tulee rakentaa
vuosittain vaihtuva teema ja tarina, jonka avulla tapahtumaa pystyy kasvamaan
ja kehittymään. Tästä paras esimerkki on St Michel.
2.
Muut luontaisesti isot tapahtumat, joilla vielä on
yleisö ja sponsorit. Näitä on esimerkiksi ”tavalliset” 76 – ravit, jotka
nousevat esiin paikallisissa medioissa.
3.
Teemojen avulla nostettavissa olevat tapahtumat,
joista saadaan kustannustehokkaita oikeilla pikkutoimenpiteillä. Toimivia
teemoja ovat olleet ainakin äijäravit, naisten illat, naapuriravit,
ekakertaravit, omistajaravit, S, tai K – ketjuyhteistyöt, sekä ratakohtaiset
omat onnistumiset, joista nousee erityisesti mieleen Kouvolan Nostalgiaravit.
4.
Muut tapahtumat, joissa painopisteen voi siirtää
resurssien optimoinnin nimissä kilpailijoiden laadukkaaseen palvelemiseen. Jo
nyt on totta, että suurin osa tapahtuman ihmisistä on tallialueella rajallisten
palveluiden äärellä, kun radat ylläpitävät tappiollisesti yllä monipuolisia
palveluja katsomoalueella, jossa yleisöä ei juurikaan ole.
Ravit on vapaasti katsottavissa olevien televisiokanavien
näytetyin ja katsotuin urheilulaji. Raveissa käy vuositasolla edelleen tosi
paljon yleisöä ympärivuotisuudesta ja tapahtumien suuresta määrästä johtuen.
Fokus täytyy pitää olemassa olevan yleisön palvelemisessa ja heidän
kokemusodotteen täyttämisessä, tai ylittämisessä. Kun tämän lisäksi saa
suurtapahtumien, tai teemojen avulla jonkin verran uusia asiakkaita, niin
kilpailussa muita lajeja vastaan pärjää, mikäli onnistuu tuottamaan
uusasiakkaille positiivisen kokemuksen.
Kiteytyksenä vielä se, mitä halusin sanoa. Nyt ei saa jäädä
odottelemaan ihmettä, ideaa, tai uutta
rakennetta, joka korjaa lajin ongelmat. Raviurheilu pystyy pärjäämään
kilpailussa yleisöstä oikealla markkinoinnilla. Tämä markkinointi ei kuitenkaan
ole inspiraation odottelua, vaan kovaa, osin tylsää ja systemaattista työtä.
Hevonen hoitaa lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti