Hevosurheilulle tehty, aikatauluepäselvyyden vuoksi julkaisematta jäänyt kirjoitus
Kenkäpakko astuu voimaan keskiviikkona 15.11 Vuosi sitten
asia herätti keskustelua. Väljänä loppupäätelmänä oli, että kielto on hyvä, tai
vähintään perusteltu. On mahdollista, että joku valmentaja ottaa epäterveen
riskin kengittä kilpaillessa joko ahneuttaan, tai ymmärtämättömyyttään.
Kengättömyys on terveysriski jäisillä varikkoalueilla, mutta
myös terveyttä edistävä toimi kilpailutilanteessa ongelmaliikkeisellä
hevosella. Kengityspakko on mukaillen poimittu Ruotsista, josta ammennettiin
myös opit kengättömyyden eduista.
Lapseni ovat jo koululaisia, mutta muistan ajat
lastentarhoista. Lapsilla oli kurapuvut ja saappaat märillä syyskeleillä ja
helposti puettavat talvikengät pakkaspäivinä. Talvikenkäpakko katsottiin
lämpömittarista, eikä kalenterista. Suomi on melko iso maa. Lappiin tulee talvi
usein Etelä-Suomea aiemmin. Harvoin minnekään talvi tulee tasan marraskuun
puolivälissä.
Ehdotan, että pidetään kenkäpakko myös ensi talvena, mutta
annetaan ratojen kilpailueläinlääkäreille oikeus ja velvollisuus luopua tästä
esimerkiksi kaksi vuorokautta ennen kilpailutapahtuman alkua. Tätä
kirjoitettaessa Vermon 15,11 raveihin on aikaa juuri tuo kaksi vuorokautta. On
ilmeistä, että kilpaa ajetaan märällä kesäradalla, jossa kengättömyys on monelle
hevoselle kilpailuetu ja terveyttä edistävä toimenpide. Kielto ei palvele
suoraan yhtään kilpailijaa.
Tulevat säätilat ovat aina ennusteita. Minä ennustan, että
Foreca, tai Ilmatieteenlaitos ennustaa tälle kenkäpakkokaudelle kymmeniä
ravipäiviä, jossa pikkumuutoksella sääntöön saadaan paljon hyvää
kilpailijoille. Sekä sporttiin, että terveyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti