Omistajaohjatkaa meitä!

Julkaistu Hevosurheilussa toukokuussa 2017

Omistajaohjauksen perään huudeltiin säännöllisesti Fintoton toimikauden aikana. Nyt, peliliiketoiminnan siirryttyä kokonaan ravialan ulkopuolelle omistajaohjauksesta ei ole oltu kiinnostuneita.

”On se kyllä hyvä, että nyt ei tarvitse ajatella peli edellä”, sanoi jopa useampi johtaja / päällikkö statuksella Hippoksesta palkkaa nauttiva vuoden vaihtuessa. Mielenkiintoinen lausuma tilanteessa, jossa ravipelien järjestämisoikeus siirtyi Hippoksen omistamalta yhtiötä kokonaan alaan sitoutumattomalle kansalliselle pelimonopolille.

Veikkaus on tehnyt omaa toimintaa kehittäessään isoa omistajaohjausta. Kansallispeli pesäpallo pääsi aikanaan pitkävedon kohteeksi, mutta se edellytti niin suurta sääntömuutosta, että Tahko Pihkalan kääntyily haudassaan ei ole vieläkään laantunut. Lajin vedonlyönnillinen joutsenlaulu tosin oli se, että peliluukuille syöksyivät väärät pelaajat.

Ravien palkinnot ovat nousseet uuden peliyhteistyön hedelmänä kahteen otteeseen monilla kymmenillä prosenteilla. Murheellista on, että nykyinen palkintotaso ei perustu ollenkaan alan peliliiketoiminnan omaan tuottavuuteen. Tällaisilla kuplilla on taipumus puhkeilla. Raviurheilu sai peliyhtiöiden yhdistämisprosessissa lupauksen neljän prosentin tuotto-osuudesta. Jo yhdistymishetkellä ravipelien myynti oli lähempänä kolmea, kuin neljää prosenttia. Ero ei ole kuin yksi prosentti, mutta liikevaihdon alijäämä on silti 25 prosenttia. Tämä yhdistettynä saman suuruiseen palkintotason nostoon ajaa raviurheilun kestämättömään neuvottelutilanteeseen suhteessa muihin peliyhtiön edunsaajiin.

Onneksi Suomen Hippoksella on hyvä puheenjohtaja, Anti Lehtisalo, joka tämän lehden haastattelussa kertoi muokkaavansa Hippoksesta palveluorganisaation, jonka tärkeä tehtävä on luoda hyvä yhteistyö keskeisten sidosryhmien ja erityisesti uuden peliyhtiön kanssa. Alan tahtotila on siis kunnossa.

Miksi Veikkaus ei omistajaohjaa? Todennäköisin ja toivottavin syy on uuden aloittamisen kiire ja resurssipula. Jos syynä kuitenkin on, se, että Veikkausta ei kiinnosta, niin silloin raviurheilun viimeinen nousukausi jää lyhyeksi. Jos toimintaa ei kiinnosta kehittää, niin silloin tukemiseen käytetyt eurot on helppo leikata nopealla aikataululla niin alas, että ammattimainen, tai kunnianhimoinen harrastustoiminta raviurheilun parissa päättyy.

Mitä omistajaohjauksella voisi saavuttaa? Suurin hyöty ei ole raha vaan molemminpuolinen arvostus. Lisäksi kotimaisen raviurheilun elinvoimaisuudella voidaan turvata kansainvälisen ravipelaamisen kehitys. Tuskin kukaan aloittaa ravipelaamista Ruotsin lounasraveista. Niihin voi kuitenkin pelata, jos ravipelaamisen kipinä on syttynyt kotimaisista raveista. Kotimaisten ravien pelipoolit pitää pystyä ylläpitämään sellaisella tasolla, että niihin pelaaminen on mielekästä. Riskiraja ei ole vielä lähellä, mutta kehityksen suunta on valitettavan voimakkaasti rajaa lähestyvä. Tämän uhan eliminoimiseksi ala tarvitsee omistajaohjausta.